keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Joulupuu on rakennettu

Meillä on tänä vuonna joulukuusi. Ihan ensimmäistä kertaa minulla on aikuisena omassa kodissa oikea kuusi (ja mietin, että olenkohan allerginen kuusille noin lähietäisyydellä, kun olo on ollut kuusen saapumisesta lähtien vähän tukkoinen). Ihan on luonnon kuusi ja minusta ihan kelpo sellainen. Kuusen jalka sen sijaan ei ole. MURR. Ostin sen Plantagenilta hintaan 14,90 € ja minusta se näytti paremmalta kuin toinen tarjolla ollut vaihtoehto, mikä näytti siltä, että oli tarkoitettu vähintään viisi metriselle jättikuuselle. Jalassa on vaan sellainen vika, ettei kuusi pysy pystyssä. Ensin luultiin, että jalka on liian kevyt ja haettiin kiviä painoksi, mutta ei se mitään auttanut, kohta oli kuusi taas kumossa. Jos tästä haluaa hyviä puolia etsiä, niin lapset saivat koristella kuusen monta kertaa. Miehen veli sitten kertoi lukeneensä Tekniikan maailman joulukuusenjalkavertailusta (enpä tiennyt tuollasta vertailua olevankaan), että juuri tämä kyseinen jalka oli saanut yhden tähden, koska kuusi ei pysy siinä edes pystyssä. Just. Nyt kuusi roikkuu katosta ja on toistaiseksi pysynyt pystyssä.

Koristeet on suurimmaksi osaksi itse tehtyjä tai lahjaksi saatuja, muutama joulumarkkinaostos roikkuu mukana. Joulukellot on ostettu Pekingistä kymmenen vuotta sitten. Olin siellä reissussa ja rentoutumassa dippatyön palauttamisen jälkeen. Silloin ehkä kuvittelin, että ei ihan näin montaa vuotta menisi siihen, että minulla on joulukuusi kotona.  Pipareitakin on koristeina ylemmillä oksilla - alemmilta pieni neito kävi ne jo syömässä.

Hyasintit ovat minusta ihania, mutta sitä tuoksua en kestä ollenkaan sisällä. Joten survoin hyasintin lyhdyn sisään kuistille.
Ostin jouluksi uudet vuodevaatteet - kirkkaan punaiset. Ikeasta löytyivät nämä. Olisi tietenkin voinus ostaa jotkut vähän jouluisemmat, mutta toisaalta näitä voi käyttää muulloinkin sitten. Olisi pitänyt katsoa samalla reissulla olisiko punaisia tyynyliinoja ollut erikseen, kun pakkauksessa oli tietenkin vaan se yksi tyynyliina.


perjantai 25. marraskuuta 2011

Jouluinen vahakangas

Hankin pari viikkoa sitten toisen jouluisen vahakankaan (toisen siksi, että vahakangas päätyy säännöllisin välein pesukoneeseen - tai ainakin odottamaan pesukoneeseen menoa, joten parempi olla toinen, jonka voi vaihtaa pöydälle, jos ei liina nro 1 olekaan vielä puhdas). Kangas on Anttilasta ja reunat kanttasin ihan itse. Ikkunassa jouluverhot jostain parin vuoden takaa - näitäkin kun löytyy varastosta useammat. Luultavasti vaihdan verhot vielä ennen joulua, sillä nyt on jotenkin liian kokopunainen keittiö. Viime vuosiset jouluverhot ovat nimittäin valkopohjaiset. Vahakangasostoksilla totesin kyllä, että kangaskaupat eivät selvästikään arvosta jouluihmisiä, esimerkiksi Eurokangas myi ihan samoja kuoseja kuin vuotta aiemminkin. Koita siinä nytsitten hankkia uutta ilmettä jouluksi! Ehkä alan harrastamaan jouluksi erilaisia teemavärejä siinä kohtaa, kun vahakangasaika on historiaa... Valikoima on ehkä parempi. :) Huomaa kuvassa poseeraava läksyjään tekevä ekaluokkalainen - mikä siinä on, että niitä läksyjä ei voi tehdä omalla kirjoituspöydällä vaan ne on tehtävä keittiön pöydällä? Tai vaihtoehtoisesti olohuoneen sohvalla tai lattialla? Vai onkohan se geeneissä; muistelen että omakin kirjoituspöytä jäi aika vähälle käytölle...?

 

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Hiiriä ja ihmisiä

Etsiskelin perjantaina vintillä kirpparille vietäviä tavaroita. Suurin osa tavaroista on kannellisissa muovilaatikoissa, mutta oli siellä pari avonaista laatikkoakin. Niistä yhden nostin ja totesin, että joku kutsumaton vieras oli käynyt jyrsimässä leluja rikki. Hyi ja yäk. Heittelin laatikot pihalle ja kippasin sinne. Sopivasti siihen saumaan ajoivat pihaan rännimiehet mukanaan räystäät ja rännit... Mahtoivat ihmetellä, että mikä laatikoiden ulosmarssi meillä on käynnissä. Miehen käskin kotiin rautakaupan kautta ja sieltähän tuo sitten toi hiirenloukkuja ja niitä viritteli vintille. Seuraavana yönä olikin yksi hiiri käynyt pyydykseen. Tupla YÄK. Viime yönä ei ollut mennyt ketään ansaan, että jospa siellä olisi vain yksi kaveri ollut... En saanut viime yönä nukuttua kyllä ollenkaan, kun kuulostelin rapinoita ja tänään käskin miehen tuoda sellaisen pistorasiaan laitettavan hiirikarkoittimen. Mies kyllä vähän jupisi ja soitti vielä rautakaupasta, että "tää maksaa 49 euroa!!". Mutta kyllä se sen sieltä toi.

Ränni-ihmiset olivat tehokkaita. Rännit ja kourut tuli asennettua about neljässä tunnissa. Nyt ei taida olla enää mitään järin akuuttia, mitä pitäisi talossa tehdä - voin siis keskittyä aktiivisesti haaveksimaan uudesta piharakennuksesta. Tähän nykyiseen piharakennukseen mies asensi tänään jouluvaloja kulkemaan seinää pitkin.

torstai 17. marraskuuta 2011

Vapaalla säästellen

Tämä kuu on ensimmäinen kun itselle tulee vaan kelan kotihoidontuki, että ihan hirvittävästi ei juhlita. (no viime kuussa olin virassa eli vuosilomalla kolme päivää ja loppukuun hoitovapaalla, että ei siinäkään hirveästi tuloa ollut). Vaikka onhan tässä merkittävä parannus edelliseen hoitovapaapätkään verrattuna, kun kotikuntamme maksaa tällä hetkellä kokeiluluonteisesti kuntalisää vuoden 2012 loppuun saakka. Marraskuulta sitä tulee vielä enemmän, kun pienin on alle 1-vuotias, ensi kuussa se tipahtaa pienemmäksi. Kuntalisä oli porrastettu jotenkin niin, että alle 1-vuotiaasta saa jonkun määrä x €/kk, 1-2 vuotiaasta jonkun summan ja 2-3 vuotiaasta jonkun vielä pienemmän summan. Ja kuntalisän saaminen edellyttää, että kaikki alle kouluikäiset ovat kotihoidossa.
Meidän taloudessa suurimman menoerät ovat varmasti sähkö ja ruoka - ja auto, mutta se on miehen maksettavana, koska sehän sillä ajaakin pääasiassa. ;) Sähköä on säästetty tänä syksynä, kun on ollut niin lämmintä, että ainoastaan lastenhuoneessa on patteri päällä. Edes ilmalämpöpumppua ei ole pidetty päällä kuin satunnaisesti, pönttöuuneilla on lämmittetty pääasiassa. Toisaalta meillä on sopimus vihreästä sähköstä, että halvemmalla pääsisi, jos ostaisi ihan "tavan" sähköä. Mutta ei se ero niin hirveän iso ole, että ostetaan nyt sitten vähän parempaa omaatuntoa sillä.
Ruokaa viisi henkeä kuluttaa ihan reippaita määriä. Ruokakaupan laskun kanssa on vähän sama juttu kuin tuon sähkönkin kanssa - omilla valinnoilla maksetaan vähän enemmän kuin olisi "pakko". Meillä ostetaan melko paljon luomutuotteita, mutta nämä ovat taas niitä valintoja. Itse koen, että ruokalaskussa on helpompi säästää siten, että kaupassa käydään usein ja ostetaan vähän kerrallaan kuin että käytäisiin hakemassa koko viikon ruuat kerralla. Paremmin tulee syötyä ruuat loppuun, kun kaapissa ei ole uutta odottamassa. Lisäksi niin voi hyödyntää eläkeläisaltaan punalapputuotteet tehokkaammin, kun käy kaupassa useammin katsomassa. Kauppa on meillä melko lähellä, joten kävellen käydään kaupassa. Hyvin harvoin lähdetään ajamaan isompaan megamarkettiin naapurikuntaan - tai jos käydään, niin sitten yleensä niin, että on ollut jotain muutakin menoa samaan suuntaan. Tulee säästettyä aikaa, bensaa ja hermoja, kun käy pienemmässä lähikaupassa, vaikka sitten joistakin tuotteista vähän enemmän pitäisikin maksaa.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Syksyn satoa

Kiskaisin tänään ylös yhden maa-artisokan varren ja tämän verran siinä oli mukuloita. Sellainen 3 litran taikinakulho tuli täyteen. Ja aika monta vartta siellä vielä odottaa. Sosekeitoin tein näistä ja täytyy sanoa, että olivat kyllä TODELLA työläitä kuoria. Laitoin keittoon nuo maa-artisokat, yhden sipulin, pari valkosipulin kynttä, kasvisliemikuutio, mustapippuria ja tölkin kermaa. Nopeasti kypsyivät kyllä ja ihan ok makuista keittoa tuli. Jos jollakulla on vinkata joku takuuvarma resepti, niin otetaan ilolla vastaan. Tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun maa-artisokkaa edes söin.
Ruusukvittenipensas oli tehnyt oikein muutaman hedelmän. Ei noista ehkä vielä tarvitse alkaa hilloa keittelemään, mutta aika pian satoa kuitenkin siis tulee, kun vasta vuosi sitten pensaat istutettiin.
Pieni neiti oli apuna sadonkurjuussa. Keskittyi lähinnä survomaan ruohoa ja multaa suuhunsa - sen tuo osaa ihan mainiosti.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tervetuloa meille kylään tänään...

Lueskelin Kotivinkkiä ja päätoimittaja siinä puolusteli juttuja huippuunsa stailatuista kodeista. Toimittaja kertoi, että silloin tällöin toivotaan, että jutuissa olisi koteja sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat, mutta toimittaja kuittasi tämän tyyliin, että eihän nyt oikeasti ketään kiinnosta, miten hirveässä asunnot tavallisesti ovat, että ihmiset haluavat unelmoida... No, totta tuokin, mutta kyllä minusta olisi hirmuisen piristävää, jos joskus olisi esillä ihan "oikeita" koteja. Vai onko kaikilla muilla tavarat aina järjestyksessä? En usko (tiedän toki, että monilla on - valitettavasti meidän koti ei kuulu niihin). Tältä meillä siis näyttää tänään sunnuntaina 2.10. 2011:
Eteisen kenkäkaaos on tällä hetkellä varsin maltillinen. Tämä johtunee siitä, että korjasi joku aika sitten kesäkengät vintille ja toisaalta en vielä tuonut talvikenkiä esiin, eli tällä erää käytössä on epämääräinen määrä lenkkareita, välikausiakenkiä, kumisaappaita... Tämän sunnuntain kaaosta vähentää se, että yli puolet perheestä on reissussa (kenkineen ja ulkovaatteineen tietenkin). Illalla nostan eteiseen vielä rattaat, kuvan ottohetkellä pienin nukkuu päikkäreitä rattaissa ulkona ja pelkästään sisaristuin on tuossa säilytyksessä.
Eteisessä nro 2 on näppäränä sisustuselementtinä unohtunut lattialle potta... Kätevä emäntä siivosi pari päivää sitten vessan ja nosti potan pois tieltä siksi aikaa. Ei sitten vaan muistanut nostaa sitä takaisin vessaan...
Keittiö ei taida olla edes kovin paha, eihän?
Olohuoneessa on tietenkin vauvan leluja lattialla. Iltaisin koitan raivata lelut laatikkoon, mutta koska nyt ei ole ilta, niin ne ovat lattialla.
Sohva on äidin käsitöiden valtakunta, samoin kun se epämääräinen kolonen, mikä jää sohvan ja laatikoston väliin... Eikö olekin kivasti tuo yksi neulepaita tuossa sohvatyynyjen välissä?
Master bedroom... Äidin vaatteita - niitä, jotka eivät ole ihan puhtaita, että olisivat kaapissa, mutta eivät taas vielä menossa pesuunkaan - on sängyn päällä. Myös vaaka pilkistää sängyn alta - äiti kävi toiveikkaana vaa'alla eilen, että olisiko paino tippunut viikon dietin jälkeen (no, ei ollut). Jäi näköjään esille sekin sitten.
Isännän puhtaat vaatteet ovat pöydällä ja toimistotuolilla, vähän käytetyt valtaavat toisen tuolin. Lisähaastetta liikkumiseen - varsinkin yöllä - tarjoavat lattialla majailevat taaperokärry ja potkumopo.
Yläkerran aulassa on äidin käsityötarvikejemma. Lankoja, kankaita, matonkudetta - ja äitiyspakkauslaatikko, johon on tarkoitus säilöä niitä kaikkein ihanimpia vauvan vaatteita muistoksi (tällä hetkellä siellä taitaa olla kaksi vaatekappaletta, loput on annettu tai myyty pois). Golfbägit - minun ja koululaisen - odottavat siirtoa oven taaksen vintille talvisäilytykseen. Mailat on pesty ja bägit tuotu yläkertaan. Mutta toisaalta on mahdollista, että vielä on golfkelejä, joten mailat hengailevat vähän välitilassa - ollako vai eikö olla. Niitähän tuskin edes huomaa tuosta...
Yläkerran ensimmäisessa makuuhuoneessa on - ylläri - äidin käsityöjuttuja täälläkin, pusseissa, kasseissa, lattialla... Ja pari kirpparipussia.
Jotain vaatekassia on taas pengottu ja osa on jäänyt lattialle etsimään paikkaansa....
Lastenhuoneen lattialle kätevä emäntä on unohtanut poikasen peiton ja päiväpeiton ja pari tyynyä. Ne kun kävivät pesussa ja kuivurissa eilen ja kuivurista ne nakattiin lattialle odottamaan pussilakanan laittoa - se vaan sitten jotenkin pääsi unohtumaan... (jos muu perhe olisi ollut kotona, niin olisi varmaan tullut laitettua heti, mutta nyt ei ollut pakko)
Tällaista meillä siis tänään. Miltä teillä näyttää?

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Roskakatos eli huvila ja huussi

Loppukesästä tuli mieleen, että roskakatos olisi kyllä kiva, että näyttäisi paljon kivemmalta kun olisi joku pömpeli sen ruman pöntön ympärillä. Ja hämmentävää kyllä, projekti eteni toteutukseen varsin pikaisesti. Pienet apurit toki innolla mukana.
Lautaa tähän kului yllättävän paljon. Lisää piti hakea ja varaston perukat tyhjentää.
Huvittavaa kyllä, niin naapurin isäntä innostui myös rakentamaan omalle puolelleen roskakatosta meidän projektin innoittamana - tai heillä katoksen teko oli kuulemma ollut suunnitteilla jo pari vuotta, mutta nyt pääsi toteutukseen sielläkin. Tuon viimeisen kuvan jälkeen katokselle on tullut huopakatto ja nurkkalaudat on maalattu valkoisiksi. Sen jälkeen on ollut niin sateista, että maalaus ei ole edennyt.
Katoshan on reilumman kokoinen eli sinne mahtuisi parikin tuollasta normiroskapömpeliä. Mies tuumasi, että siihen voidaan laittaa lapsille jäähypaikka. :) Tai oikeastaan ajatus on, että siihen voisi laittaa myös välisäilytykseen niitä roskia, jotka pitää viedä kauemmas kierrätyspisteelle (lasit, metallit tms.) .

maanantai 12. syyskuuta 2011

Kivijalkaan uutta väriä

Viime aikoina on satanut vettä, vettä ja vettä... Sataako syksyllä aina näin paljon vai tuntuuko se vaan siltä, kun on itse kotona sadetta päivät pitkät ihmettelemässä? Eilinen oli kuitenkin sateeton ja tänäänkin puolet päivästä, joten kivijalka sai uutta väriä pintaan. Entinen väri oli kait lähinnä vihreä. Oli jo aika huonossa maalissa koko kivijalka. Uulan öljymaalia on tämä tumman harmaa "myrsky"-sävyinen maali. 5 litraa meni talon kiertämiseen. Kuvassa isäni viimeistelee hommaa eli maalaa kuistin alusta. Tällä viikolla pitäisi tulla vielä joku paikallinen rännifirman mies mittailemaan ja tekemään tarjousta, josko vielä tälle vuodelle saataisiin meille räystäät ja rännit.
Asiasta seitsemänteen... Oletteko huomanneet tällaista melko uutta blogia: Sentinvenyttäjät. Neljän lapsen äiti pohtii säästämistä ja rahojen riittävyyttä. Ajankohtaista myös meillä - vaikka lapsia onkin vaan kolme - sillä hoitovapaa alkaa ensi kuun alussa. Sentinvenytystä ajattelin pohdiskella itsekin jossain vaiheessa - koska tlaossa nämä rempat etenevät sen verran hitaasti, että eihän tässä ole mitään kerrottavaa, jos ei jotain uutta jutun juurta keksi. :)

tiistai 23. elokuuta 2011

Maa-artisokka kukkii ja kukoistaa...

Olen onnistuneesti tappanut kesäkukat jo aika päiviä sitten (pitäisi vaan uskoa, että niitä on ihan turha laittaa, jos ei niille istutuksen jälkeen aio mitään tehdä), mutta tällä hetkellä pihalla kukkii maa-artisokka. Maa-artisokkamaan vieressä on myös yksi yksinäinen auringonkukka.
Härkäpapuja kasvaa kasvimaalla - nyt tarvisi vaan keksiä, että mitä niistä tehdään. Onko kellään mitään ideoita?
Pari viikkoa sitten teimme retken Ikean ihmemaahan. Sieltä tarttui mukaan tuollainen toimistotuolin alunen, joka on meillä sijoitettu keittiöön syöttötuolin alle. Tässä käytössä näin tämän Erikalla. Ensin koitinkin etsiä tätä keittiö tai lastetarviosastoilta, mutta Erika sitten valaisi asiaa, että tämä on toimistotuolin alunen, että sieltä osastolta löytyy.
Ikeasta tarttui matkaan myös uudet verehot makuuhuoneeseen. Taisi olla mallia "Ritva" - luulen, että edellisetkin olivat ritvat. Edelliset olivat valkoiset, nämä siniset. Olivat siis ihan valmisverhot, joita kyllä piti lyhentää melkoisesti meidän ikkunaan.
Ja samalta retkeltä keittiöön uusi lamppu (tuo taaimmainen). Olivat menneet vaihtamaan lamppumalleja eikä tuollaista ihan samanlaista enää ollutkaan myynnissä.
Miehellä alkoi tänään isäkuukausi - tai 6 viikkoinen tarkkaan ottaen. Ja kaikenlaista "pientä" hommaa on kyllä suunnitteilla. Tänään aloittelivat mun isän kanssa kellariremonttia... Ei kuulemma valmistu ihan tänään vielä. Listalla on myös terassin maalaus ja roskakatoksen rakentaminen - ainakin, voi olla että kaikkea muutakin tulee vielä mieleen...

torstai 11. elokuuta 2011

tiistai 9. elokuuta 2011

Perenna-alessa...

Pidän syksystä, koska puutarhamyymälöihin ilmestyvät "loput perennat -50%" kyltit. Paikallisessa Agrimarketissa kävin viime viikolla kahteen kertaan - kummallakin kerralla lähti matkaan kaksi kassillista perennoja - toisella kerralla myyjä jo kysyi, että "Etkös sä just eilen käyny näitä ostamassa jo?". Pation ympäriltä kaivelin nurmea irti ja istutin perennat joka puolelle. Sekalainen valikoima perennoja, katsotaan nyt, miltä se alkaa näyttämään.
Poikasen kanssa aloiteltiin viinimarjojen poimintaa. 2-vuotiasta innokkaampaa apuria saa kyllä hakea. Kun hain itselleni jakkaran poimintaa varten, niin poikanen kipaisi alta aikayksikön hakemassa myös itselleen jakkaran puskan viereen. Eipä tuo juuri malttanut siinä istua kyllä vaan poiminta eteni siten, että poikanen poimi pari marjaa, juoksi marjat kädessä puskan ympäri ja tiputti marjat ämpäriin - tai suuhunsa.
Ja poimimisen jälkeen meillä viritettiin tulille ensimmäistä kertaa mehumaija. Jotenkin todella keski-ikäistä... vai tunnustaako joku mehustaneensa jo parikymppisenä?? Mehumaijaa täyttäessä mietin, että näin se kait menee - opiskeluaikana täytettiin kotiviinipönttöä, nyt sitten mehumaijaa. :) Olen kyllä rehellisesti sitä mieltä, että mehumaijalla aikaansaadut tuotokset ovat parempia - mutta eivät ne viinitkään kyllä koskaan juomatta jääneet... Jos ei itse juotu, niin joku janoinen opiskelijatoveri kyllä avitti kotibileiden loppumetreillä. :)

torstai 4. elokuuta 2011

Vaatekomeron matto

Sain virkattua neidin vaatekomeroon maton ja siinäpä se nyt on. Mittailin, että komeroon olisi sopinut halkaisijaltaan 90 cm matto, mutta kude loppui aikaisemmin, joten tuon maton halkaisija on noin 80 cm. Aika tehokkasti tuo peittää rumaa komeron lattiaa kyllä. Ja jotenkin kaaos ehti vallata komeron taas ihan alta aikayksikön...

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Sadonkorjuuaika

Helteinen heinäkuu on kohta lopuillaan ja harrastan jonkinlaista sadonkorjuuta... Ensimmäisessä kuvasssa kylläkin lomareissulta Biltemasta korjattua "satoa" eli lapsille tuollainen pöytä-penkkiyhdistelmä. Bilteman tyyliin paketista puuttui pari ruuvia, joten vei vähän pidempään ennen kuin mies sai sen kasattua. Kaipaisi varmaan vielä väriä pintaan.
Pavut kasvavat kohti taivaita, samoin maa-artisokka (ihan kuvan oikeassa reunassa takana), tillisato on jo korjattu.
Perennapenkissä kasvavat lähinnä rikkaruohot - ihme juttu, kuitenkin olen kitkenyt ainakin kerran tänä kesänä...
Salaattia on syöty omasta penkistä jo jonkun aikaa. Rucola maistui myös kirvoille, joten jäi meiltä syömättä, sillä vaikka lopulta kasvoikin ihan reilun kokoiseksi, niin kovin olivat reikäisiä lehdet. Ei ehkä tarvitse enää ensi kesänä kokeilla. Lipstikasta on tehty keittoa kerran ja sitä on kuivattu mausteeksi myös, mutta siinäkin on vielä kuivattavaa. Tuosta penkistä olen tänään kuivannut myös mäkimeiramia ja parhaikkaan kuivuri huristaa persiljaa kuivaksi. Timjami odottaa vuoroaa persiljan jälkeen. Piparjuuri on kasvanut hyvin - tai ainakin lehdet maan päällä - tietääkö joku, voiko sitä jotenkin säilöä?
Kasvihuoneessa rehottavat tomaatit, chilit ja viiniköynnökset. Tomaatteja on jo syöty, samoin muutama chili on kypsynyt.
Kesäkurpitsapenkissäkin on lupaavia alkuja. Viinimarjapuskiin pitäisi myös iskeä lähipäivinä, punaisia meille tulee ihan hyvin, mustia sen verran, että voi pari piirakkaa tehdä, mutta eipä enempää. Karviaiset syödään varmaan pensaista suoraan. Omenoita ei meille tänä vuonna tule ollenkaan. Isoimmassa puussa oli kaksi raakiletta, jotka nekin ovat tippuneet maahan. :(
Olen siis kuivatellut yrttejä kasvikuivurissa, mikä on lainassa vanhemmiltani. Muuten oikein näppärä vehje, mutta siinä ei ole termostaattia ollenkaan eli valppaana pitää pysyä, etteivät alimmalla ritilällä olevat kasvit ihan kärvenny. Ritilöiden paikkaa pitää vaihdella pariin otteeseen kuivatuksen aikana, että onhan siitä oma hommansa. Edellisessä kotivinkissä oli Anu Harkin puuhailuvinkkinä maustepurkki, johon oli kanteen laitettu kangas decoupe-lakalla ja askartelumaalilla maalattu kyltti... Jostain syystä ne Anun purkit näytti paljon paremmilta (varmaan photo shopattu...- vaikka täytyy sanoa, että nämä minunkin purkit näyttävät paremmilta kuvassa kuin livenä). Mutta kavereiden ei siis tarvitse huolestua, en aio antaa näitä joululahjaksi vaikka se hetken aikaa vaikutti hienolta idealta. :) Onneksi tuo decoupe-lakka löytyi ilman suurempia etsintöjä askarteluliikkeestä (se liike vaan oli mennyt muuttamaan paikkaa), sillä enhän mä olisi osannut lausua sitä edes oikein, jos olisi pitänyt myyjältä lähteä kysymään.
Illan päälle liotin varpaita kotitekoisessa jalkakylvyssä - idea tuli itse asiassa Minnan blogikirjoituksesta joku aika sitten. Tänään postilaatikkoon kolahtaneessa Kotivinkissä oli myös jalkakylpyvinkkejä, että ihan ajan hermolla tässä ollaan. Minun vadissa oli mustaherukan lehtiä, merisuolaa ja rypsiöljyä - ja kuumaa vettä. Ilmoitin muulle perheelle, että äiti-toiminto on nyt tauolla hetken aikaa ja istuskelin rappusilla pihalla. Aurinkokaan ei enää paistanut, joten oli oikein kiva hetki hömppäromaanin kera. Parhautta.

Tänään minulla on tasan vuosi virkavapaata jäljellä! Tai tuossa syksyllä on muutaman viikon vuosilomapätkä ennen vapaan jatkumista, mutta vuoden päästä pitäisi varsinaisesti mennä töihin. Nyt tuntuu ihan kauhealta ajatukselta tuo töihin paluu, vaikka minun työssä ei sinällään mitään vikaa olekaan. Miten sitä ehtii yhtään mitään tehdä, jos töissäkin pitää käydä? Minä haluan puuhastella, kuivata yrttejä, tehdä käsitöitä, leipoa... Aiemmin en käsittänyt ollenkaan ihmisiä, jotka jäivät kotiäideiksi loppuelämäkseen tai olivat vuosikausia pois työelämästä, mutta näköjään kotiäidiksi kasvaminen otti vaan pidemmän aikaa. Toki sekin vähentää töihin kaipuuta, kun minulla kuitenkin on se eläkevirka odottamassa, mihin palata. Tilanne olisi varmaan ihan toinen, jos ei olisi sitä vaihtoehtoa, että lähtisi töihin.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Listoja vaille valmista...

Meillä alkaa olla keittiö! Melkein kahden viikon uurastuksen jälkeen meillä on the kuuluisa "listoja vaille valmis" keittiö. Olen koko lailla tyytyväinen - lasten kanssa remppaevakossa reissaaminen oli nimittäin varsin kamalaa... Ei perhelomia ihan hetkeen kiitos. Kaapit eivät ole ihan valkoiset vaan niissä on sellainen puunsyy kuviointi, mikä ei näissä kuvissa näy jostain syystä ollenkaan. Tasot on laminaattia ja halusin tuollaisen ison tiskipöydän, joka yltää seinästä tason reunaan asti. Induktiotaso ja kiertoilmauuni ovat merkkiä AEG. Myös mikro meni vaihtoon, koska entinen mallia "jättisuuri järkäle" ei olisi mahtunut tuohon mikrohyllyyn. Liesituuletin on sellainen ulosvedettävä malli. Astianpesukone ja jääkaappi ovat entisiä. Olisihan se tyylikkäämpää, jos kaikki olisivat saman värisiä, mutta en viitsi toimivia koneita poiskaan heittää.

Tämä ikkunaseinälle tullut kaappi toi aidosti lisää säilytystilaa, koska tässä oli aiemmin ikään kuin "hukkatilaa".
Induktiolieden myötä paistinpannuista jouduttiin poistamaan 5 kappaletta ja kattiloista 3 kappaletta. Pastinpannut olisivat varmaan muutenkin saaneet lähteä teflon-pinnoitteen takia (teflonin haitoista esimerkiksi tässä). Induktiotaso on kyllä ihan huikean nopea, aika mahtavaa. Myös uuni lämpenee paljon nopeammin kuin entinen, mutta noin muuten se on hieman vaikea käyttöinen. Käyttöliittymä vaatii ohjekirjan lukemista, mikä on selkeästi huono ominaisuus. Ja ohjekirja kertoi, että uunissa on vaikka mitä eksoottisia ominaisuuksia kyllä - voin vaikka paahtaa leipää uunissa kun valitsen jonkun tietyn ohjelman. :) Jep, jep... No, kiertoilma on kyllä kiva, niin saa uunin täyteen peltejä. Joskin, että niitä peltejähän pitäisi olla enemmän - uunin mukana tuli kaksi matalaa ja yksi syvä pelti, mutta esimerkiksi pipareita paistaessa tuo ei riitä mihinkään. Niitä täytynee jostain hankkia lisää ennen piparikauden alkua. Myös mikroaaltouunin käyttö vaati ohjekirjan lukemista. ARGH. (Mies halusi välttämättä digitaalisen, minulle olisi hyvin riittänyt sellainen ihan yksinkertainen malli).
Myös lattia vaihdettiin laminaatista muovimattoon. Onpahan helpompi pitää puhtaana ja talvella lämpimämpi. Myös katto maalattiin ja seiniin on vedetty lasikuitutapetti+maali.
Eli tällä hetkellä keittiöstä puuttuvat kattolistat ja kynnykset, niitä odotellessa.