lauantai 19. helmikuuta 2011

Sulo Vilénit kaappiostoksilla...

Kyllästyin lastenhuoneen valtavaan kaaokseen - lattia täynnä leluja aina... Katselin Sievä Sisuteen nettisivuilta kaappeja ja löysinkin pari kivannäköistä ja sopivankokoista kaappia. Ajatuksena oli siis sijoittaa kaappi tuohon ikkunan oikealle puolelle. Mies kävi tehtaanmyymälässä paikan päällä ja kertoi, että Rondo-kaappi olisi nyt kovassa tarjouksessa, että otetaanko se. No, tarjous oli niin hyvä, että pakkohan se oli käydä hakemassa... Siinä vaiheessa ei tullut edes mieleen katsoa, että onkohan se kaappi samankokoinen kuin ne pari muuta saman firman kaappia, joita olin etukäteen katsellut... Siinä vaiheessa kun mies sitten alkoi kaappia kasaamaan selvisi, että kaappi on 20 cm leveämpi ja 30 cm korkeampi kuin alunperin katsomani kaapit... Eli ei toivoakaan, että olisi sopinut tuohon paikkaan, mitä ajattelin - tai no, kyllä ne juuri ja juuri sai siihen sopimaan, mutta näytti todella oudolta. Aikamme mittailtiin ja pyöriteltiin (ehkä ihan vähän jo hermostuinkin ja suunnittelin pistäväni koko roskan huutikseen myyntiin...), mutta sitten löytyi ratkaisu, millä saatiin kaapit lastenhuoneeseen sopimaan. Se edellytti vaan koko lastenhuoneen uudelleen järjestämistä - hirmuinen homma, mutta tulipahan samalla heitettyä rikkinäiset lelut roskiin ja kasattua kirpparille menevät tavarat. Että tältä meillä nyt näyttää. Kerrossänky on siirretty toiselle sivustalle (poikanen on siellä alasängyssä menossa päiväunille juuri). Neiti 6-veelle ostettiin syksyä varten koulupöytä ja laatikosto (pesäpuu-sarjaa) Sievä Sisusteelta niin ikään. Tuoli pitäisi vielä hankkia. Ikean lokerikko käännettiin pystyyn ja laitettiin siihen, mihin olin kaapin ajatellut laittaa.
Ja ne kovan onnen rondo-kaapit ovat nyt siinä, missä kerrossänky oli aiemmin. Kaapeissa on sisällä pelkästään hyllyjä eli vaatetangot jätettiin laittamatta ja ostettiin lisähyllyjä. Ja tuon toisen kaapin alaosassa noita laatikoita. Hyvin noita tavaraa mahtuu eli nyt on kaiki palapelit ja pelit nostettu niin korkealle, ettei pieni poika saa niitä levitettyä pitkin lattioita, samoin on kaikki pehmolelut (ne, jotka eivät päätyneet vielä kirpparikuormaan) jemmattu kaappiin.
Yläkerran toiseen makkariin tuli aiemmin syksyllä tuollainen laatikosto, jossa on askartelutarvikkeita. Ylimmässä laatikossa ne, mihin poikanen ei saa päästä käsiksi, alemmissa sitten värityskirjat ja poikasen omat värit jne. Laatikosto on minun työpaikalta poistettuja huonekaluja. Toinen samanlainen on miehen työkaluille varastossa.
Lastenhuoneen pyörityksessä sieltä poistui yksi pieni hyllykkö, jonka sijoitin yläkerran aulaan - siihen ladoin aiemmin esittelykäytössä olleita vaatteita, joita en ole myynyt tai ottanut omaan käyttöön. Eipä niitä juuri näy, kun nuo nykyiset esittelyvaatteet ovat siinä edessä. Äitiyspakkauslaatikko odottaa sitä, että se on täynnä pienimmän neidin pieneksi käyneitä vaatteita ja siirtyy sitten ullakon puolelle. Noin muuten tämän vuoden tavoitteena on saada käytettyä lankoja ja kankaita noista jemmalaatikoista... Täytyy kyllä sanoa, että ihan hirmu hyvin ei ole projekti alkanut, vaikka melko hyvin olen hillinnyt itseni enkä juuri ole uutta lankaa ostanut (ai niin, nyt ei muisteta sitä, että juuri taisi lähteä tilaus ja postiin pitäisi tulla 1,2 kg lankaa tässä lähipäivinä, oho...) . Kun vaan olisi aikaa toteuttaa kaikki suunnitelmissa olevat projektit.
Keittiöprojekti on edennyt niin, että kahdesta liikkeestä olen pyytänyt tarjouksen. Hintaero oli merkittävä. Vielä pitäisi tarjouksia pyytää, hirveän työlästä vaan, kun liikkeessä menee aina kerralla tunnin verran ja kun eivät edes välttämättä samalla istumalla saa suunnitelmaa ja tarjousta aikaiseksi, että sitten vaatii vielä toisen käynnin saada suunnitelma ja tarjous... Kahden kaupan kokemuksella voin todeta, että nainen kykenee samanaikaisesti piirtämään suunnitelman, laskemaan tarjouksen ja puhumaan, mutta mies ei. :)