perjantai 25. marraskuuta 2011

Jouluinen vahakangas

Hankin pari viikkoa sitten toisen jouluisen vahakankaan (toisen siksi, että vahakangas päätyy säännöllisin välein pesukoneeseen - tai ainakin odottamaan pesukoneeseen menoa, joten parempi olla toinen, jonka voi vaihtaa pöydälle, jos ei liina nro 1 olekaan vielä puhdas). Kangas on Anttilasta ja reunat kanttasin ihan itse. Ikkunassa jouluverhot jostain parin vuoden takaa - näitäkin kun löytyy varastosta useammat. Luultavasti vaihdan verhot vielä ennen joulua, sillä nyt on jotenkin liian kokopunainen keittiö. Viime vuosiset jouluverhot ovat nimittäin valkopohjaiset. Vahakangasostoksilla totesin kyllä, että kangaskaupat eivät selvästikään arvosta jouluihmisiä, esimerkiksi Eurokangas myi ihan samoja kuoseja kuin vuotta aiemminkin. Koita siinä nytsitten hankkia uutta ilmettä jouluksi! Ehkä alan harrastamaan jouluksi erilaisia teemavärejä siinä kohtaa, kun vahakangasaika on historiaa... Valikoima on ehkä parempi. :) Huomaa kuvassa poseeraava läksyjään tekevä ekaluokkalainen - mikä siinä on, että niitä läksyjä ei voi tehdä omalla kirjoituspöydällä vaan ne on tehtävä keittiön pöydällä? Tai vaihtoehtoisesti olohuoneen sohvalla tai lattialla? Vai onkohan se geeneissä; muistelen että omakin kirjoituspöytä jäi aika vähälle käytölle...?

 

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Hiiriä ja ihmisiä

Etsiskelin perjantaina vintillä kirpparille vietäviä tavaroita. Suurin osa tavaroista on kannellisissa muovilaatikoissa, mutta oli siellä pari avonaista laatikkoakin. Niistä yhden nostin ja totesin, että joku kutsumaton vieras oli käynyt jyrsimässä leluja rikki. Hyi ja yäk. Heittelin laatikot pihalle ja kippasin sinne. Sopivasti siihen saumaan ajoivat pihaan rännimiehet mukanaan räystäät ja rännit... Mahtoivat ihmetellä, että mikä laatikoiden ulosmarssi meillä on käynnissä. Miehen käskin kotiin rautakaupan kautta ja sieltähän tuo sitten toi hiirenloukkuja ja niitä viritteli vintille. Seuraavana yönä olikin yksi hiiri käynyt pyydykseen. Tupla YÄK. Viime yönä ei ollut mennyt ketään ansaan, että jospa siellä olisi vain yksi kaveri ollut... En saanut viime yönä nukuttua kyllä ollenkaan, kun kuulostelin rapinoita ja tänään käskin miehen tuoda sellaisen pistorasiaan laitettavan hiirikarkoittimen. Mies kyllä vähän jupisi ja soitti vielä rautakaupasta, että "tää maksaa 49 euroa!!". Mutta kyllä se sen sieltä toi.

Ränni-ihmiset olivat tehokkaita. Rännit ja kourut tuli asennettua about neljässä tunnissa. Nyt ei taida olla enää mitään järin akuuttia, mitä pitäisi talossa tehdä - voin siis keskittyä aktiivisesti haaveksimaan uudesta piharakennuksesta. Tähän nykyiseen piharakennukseen mies asensi tänään jouluvaloja kulkemaan seinää pitkin.

torstai 17. marraskuuta 2011

Vapaalla säästellen

Tämä kuu on ensimmäinen kun itselle tulee vaan kelan kotihoidontuki, että ihan hirvittävästi ei juhlita. (no viime kuussa olin virassa eli vuosilomalla kolme päivää ja loppukuun hoitovapaalla, että ei siinäkään hirveästi tuloa ollut). Vaikka onhan tässä merkittävä parannus edelliseen hoitovapaapätkään verrattuna, kun kotikuntamme maksaa tällä hetkellä kokeiluluonteisesti kuntalisää vuoden 2012 loppuun saakka. Marraskuulta sitä tulee vielä enemmän, kun pienin on alle 1-vuotias, ensi kuussa se tipahtaa pienemmäksi. Kuntalisä oli porrastettu jotenkin niin, että alle 1-vuotiaasta saa jonkun määrä x €/kk, 1-2 vuotiaasta jonkun summan ja 2-3 vuotiaasta jonkun vielä pienemmän summan. Ja kuntalisän saaminen edellyttää, että kaikki alle kouluikäiset ovat kotihoidossa.
Meidän taloudessa suurimman menoerät ovat varmasti sähkö ja ruoka - ja auto, mutta se on miehen maksettavana, koska sehän sillä ajaakin pääasiassa. ;) Sähköä on säästetty tänä syksynä, kun on ollut niin lämmintä, että ainoastaan lastenhuoneessa on patteri päällä. Edes ilmalämpöpumppua ei ole pidetty päällä kuin satunnaisesti, pönttöuuneilla on lämmittetty pääasiassa. Toisaalta meillä on sopimus vihreästä sähköstä, että halvemmalla pääsisi, jos ostaisi ihan "tavan" sähköä. Mutta ei se ero niin hirveän iso ole, että ostetaan nyt sitten vähän parempaa omaatuntoa sillä.
Ruokaa viisi henkeä kuluttaa ihan reippaita määriä. Ruokakaupan laskun kanssa on vähän sama juttu kuin tuon sähkönkin kanssa - omilla valinnoilla maksetaan vähän enemmän kuin olisi "pakko". Meillä ostetaan melko paljon luomutuotteita, mutta nämä ovat taas niitä valintoja. Itse koen, että ruokalaskussa on helpompi säästää siten, että kaupassa käydään usein ja ostetaan vähän kerrallaan kuin että käytäisiin hakemassa koko viikon ruuat kerralla. Paremmin tulee syötyä ruuat loppuun, kun kaapissa ei ole uutta odottamassa. Lisäksi niin voi hyödyntää eläkeläisaltaan punalapputuotteet tehokkaammin, kun käy kaupassa useammin katsomassa. Kauppa on meillä melko lähellä, joten kävellen käydään kaupassa. Hyvin harvoin lähdetään ajamaan isompaan megamarkettiin naapurikuntaan - tai jos käydään, niin sitten yleensä niin, että on ollut jotain muutakin menoa samaan suuntaan. Tulee säästettyä aikaa, bensaa ja hermoja, kun käy pienemmässä lähikaupassa, vaikka sitten joistakin tuotteista vähän enemmän pitäisikin maksaa.