Sadonkorjuuaika

Helteinen heinäkuu on kohta lopuillaan ja harrastan jonkinlaista sadonkorjuuta... Ensimmäisessä kuvasssa kylläkin lomareissulta Biltemasta korjattua "satoa" eli lapsille tuollainen pöytä-penkkiyhdistelmä. Bilteman tyyliin paketista puuttui pari ruuvia, joten vei vähän pidempään ennen kuin mies sai sen kasattua. Kaipaisi varmaan vielä väriä pintaan.

Pavut kasvavat kohti taivaita, samoin maa-artisokka (ihan kuvan oikeassa reunassa takana), tillisato on jo korjattu.

Perennapenkissä kasvavat lähinnä rikkaruohot - ihme juttu, kuitenkin olen kitkenyt ainakin kerran tänä kesänä...

Salaattia on syöty omasta penkistä jo jonkun aikaa. Rucola maistui myös kirvoille, joten jäi meiltä syömättä, sillä vaikka lopulta kasvoikin ihan reilun kokoiseksi, niin kovin olivat reikäisiä lehdet. Ei ehkä tarvitse enää ensi kesänä kokeilla. Lipstikasta on tehty keittoa kerran ja sitä on kuivattu mausteeksi myös, mutta siinäkin on vielä kuivattavaa. Tuosta penkistä olen tänään kuivannut myös mäkimeiramia ja parhaikkaan kuivuri huristaa persiljaa kuivaksi. Timjami odottaa vuoroaa persiljan jälkeen. Piparjuuri on kasvanut hyvin - tai ainakin lehdet maan päällä - tietääkö joku, voiko sitä jotenkin säilöä?

Kasvihuoneessa rehottavat tomaatit, chilit ja viiniköynnökset. Tomaatteja on jo syöty, samoin muutama chili on kypsynyt.

Kesäkurpitsapenkissäkin on lupaavia alkuja. Viinimarjapuskiin pitäisi myös iskeä lähipäivinä, punaisia meille tulee ihan hyvin, mustia sen verran, että voi pari piirakkaa tehdä, mutta eipä enempää. Karviaiset syödään varmaan pensaista suoraan. Omenoita ei meille tänä vuonna tule ollenkaan. Isoimmassa puussa oli kaksi raakiletta, jotka nekin ovat tippuneet maahan. :(

Olen siis kuivatellut yrttejä kasvikuivurissa, mikä on lainassa vanhemmiltani. Muuten oikein näppärä vehje, mutta siinä ei ole termostaattia ollenkaan eli valppaana pitää pysyä, etteivät alimmalla ritilällä olevat kasvit ihan kärvenny. Ritilöiden paikkaa pitää vaihdella pariin otteeseen kuivatuksen aikana, että onhan siitä oma hommansa. Edellisessä kotivinkissä oli Anu Harkin puuhailuvinkkinä maustepurkki, johon oli kanteen laitettu kangas decoupe-lakalla ja askartelumaalilla maalattu kyltti... Jostain syystä ne Anun purkit näytti paljon paremmilta (varmaan photo shopattu...- vaikka täytyy sanoa, että nämä minunkin purkit näyttävät paremmilta kuvassa kuin livenä). Mutta kavereiden ei siis tarvitse huolestua, en aio antaa näitä joululahjaksi vaikka se hetken aikaa vaikutti hienolta idealta. :) Onneksi tuo decoupe-lakka löytyi ilman suurempia etsintöjä askarteluliikkeestä (se liike vaan oli mennyt muuttamaan paikkaa), sillä enhän mä olisi osannut lausua sitä edes oikein, jos olisi pitänyt myyjältä lähteä kysymään.

Illan päälle liotin varpaita kotitekoisessa jalkakylvyssä - idea tuli itse asiassa Minnan blogikirjoituksesta joku aika sitten. Tänään postilaatikkoon kolahtaneessa Kotivinkissä oli myös jalkakylpyvinkkejä, että ihan ajan hermolla tässä ollaan. Minun vadissa oli mustaherukan lehtiä, merisuolaa ja rypsiöljyä - ja kuumaa vettä. Ilmoitin muulle perheelle, että äiti-toiminto on nyt tauolla hetken aikaa ja istuskelin rappusilla pihalla. Aurinkokaan ei enää paistanut, joten oli oikein kiva hetki hömppäromaanin kera. Parhautta.

Tänään minulla on tasan vuosi virkavapaata jäljellä! Tai tuossa syksyllä on muutaman viikon vuosilomapätkä ennen vapaan jatkumista, mutta vuoden päästä pitäisi varsinaisesti mennä töihin. Nyt tuntuu ihan kauhealta ajatukselta tuo töihin paluu, vaikka minun työssä ei sinällään mitään vikaa olekaan. Miten sitä ehtii yhtään mitään tehdä, jos töissäkin pitää käydä? Minä haluan puuhastella, kuivata yrttejä, tehdä käsitöitä, leipoa... Aiemmin en käsittänyt ollenkaan ihmisiä, jotka jäivät kotiäideiksi loppuelämäkseen tai olivat vuosikausia pois työelämästä, mutta näköjään kotiäidiksi kasvaminen otti vaan pidemmän aikaa. Toki sekin vähentää töihin kaipuuta, kun minulla kuitenkin on se eläkevirka odottamassa, mihin palata. Tilanne olisi varmaan ihan toinen, jos ei olisi sitä vaihtoehtoa, että lähtisi töihin.