Hortoilua

Kesä on virallisesti alkanut ja välillä tuntuukin siltä - tänään kyllä taas ei, kun piti lapsille kaivaa sukkahousuja ulkoilua varten päälle - tai siis alle. Alkukesällä olen harrastanut hortoilua. Harrastusta hieman rajoittaa se, että kasvintuntemukseni on enintään välttävää tasoa. Pitäisi varmaan pyytää joltakin biologiystävältä vähän opastusta. Nokkonen on onneksi helppo tunnistaa - mutta sitä kasvaa loppujen lopuksi yllättävän vähän sellaisilla paikoilla, mistä viitsisi kerätä. Nokkosta olen kuivannut kasvikuivurilla ja laittanut kuivattua nokkosta sitten sämpylöihin ja risottoon. Tuoreista nokkosista olen tehnyt nokkoslettuja, kuinkas muuten. Eksoottisin kokeilu oli nokkosgnocchit, joiden ohje löytyi kirjasta "Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville". Olivat kyllä hyvänmakuisia, mutta itse en tuosta ruuan rakenteesta oikein pitänyt (todettakoon, että en ole sellaisia perinteisiä gnocchejakaan koskaan syönyt). Nämä maistuivat myös koululaiselle, joten siitä iso rasti seinään! 

Nokkosen lisäksi löytyy nyt kuivattuna myös mustaviinimarjan lehtiä, ahomansikan lehtiä ja vadelman lehtiä. Jos näistä jonkinlaisia teesekoituksia kehittelisi. Mustaviinimarjan lehdistä tein myös louhisaaren juomaa. En ole kyllä itse ihan vakuuttunut siitä, että mustaviinimarja olisi villivihannes, mutta koska se kaikissa villivihannes opuksissa mainitaan, niin kaipa sitä jossain villinäkin kasvaa. Kuusenkerkistä keittelin siirappia, mutta se on vielä maistamatta. Kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten omin luvin ei auta keräämään lähteä, jos ei satu sitä omaa takametsää olemaan. Itse tein iskun sukulaismiehen kuusikkoon.Vuohenputkea keräsin kertaalleen ja tein siitä rieskaa. Se ei oikeastaan maistunut juuri millekään rieskassa - en tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia? Vuohenputkea syömällä pysyisi kyllä hengissä koko kesän. Sen verran pajon sitä jokaisessa kukkapenkissä ja pensaan juurella kasvaa pihalla. Voikukkiin en ole vielä taipunut - on ehkä jäänyt traumoja lapsuudesta, kun äiti salakavalasti laittoi voikukanlehtiä salaatin sekaan ja kuvitteli, ettei kukaan huomaa mitään. Eipä. Tosin joku artikkeli väitti voikukan maun muistuttavan rucolaa, joten jospa se nyt maistuisi paremmalta - koska rucolakin oli mielestäni alkuun varsin pahan makuinen salaatti, mutta kyllähän sitä nykyään syö. 

Kesän tullessa

Juuri tällä erää ei keli järin kesäiseltä tunnu, mutta jospa se tästä. Omenapuut kukkivat tänä vuonna valtavasti - tai siis meillähän on vaan yksi iso puu ja kolme pientä, mutta myös naapureiden puut olivat komeasti kukassa, joten hetken aikaa oli kyllä aika upeannäköistä täällä. Olisi ehkä pitänyt järjestää joku omenankukkapiknikki, mutta jäipä tekemättä - nyt on paras kukinta jo ohitettu. Ainakin kukinnan perusteella voisi odotella syksyllä melkoista omenasatoa. 

Kasvihuoneeseen istutin tällä kertaa paprikan, pari chiliä, pari tomaattia, pari kurkkua ja stevian. Viiniköynnöksistä mies siirsi toisen pois kasvihuoneesta, kun oli tuttavallaan nähnyt, miten suuriksi ne kasvavat ja tuumasi, että kaksi köynnöstä on liikaa ja siirsi toisen pois. 

Lipstikka rehottaa jo kovasti, parsastakin on tehty risotto kertaalleen. 

Niin ja se edellisessä postauksessa pohdiskeltu uusi perheenjäsen on Dyson. Naapurikunnan jättimarketissa niitä oli tarjolla pari eri mallia, toinen oli malli "allergy" ja toinen "animal" tmv. Koska meillä ei ole eläimiä - ja se oli satasen toista mallia kalliimpi - niin meille tuli tuo allergy-malli. Se taas oli melko lailla samoissa hinnoissa kuin muut vähän paremmat imurit. Hyvin tuo on imuroinut - tai hyvin olen imuroinut sillä, koska eihän se mikään robotti-imuri kuitenkaan ole. 

Tänä keväänä olen innostunut hortoilusta. Sisäinen itu-hippini on herännyt siis! Mies pyörittelee päätään kyllä, kun olen kuivannut ja purkittanut yhtä sun toista. Mutta siitä toisella kertaa enemmän. 

Uusi perheenjäsen

Talouden tärkeimmät kodinkoneet ovat tällä viikolla irtisanoutuneet tehtävistään - pyytämättä ja yllättäen. Kahvinkeitin kieltäytyi pitämästä kahvia lämpimänä ja kun sitten koitettiin herätellä henkiin keittimen espressokeitinpuolta, niin sepä oli suivaantunut kahden vuoden käyttötauosta eikä suostunut suodattamaan yhtään mitään. Elääkö kotiäiti ilman kahvia? No eipä juuri... Ja se lämpimänä pito-ominaisuus on kyllä näppänä, niin voi aamusta heti keittää kuusi kupillista kahvia ja juoda sitä puoleenpäivään asti ja sitten pistää toisen samanlaisen satsin tulemaan iltapäivää varten. (tunnustan, joskus kyllä katkaisen virran aiemmin ja lämmitän vanhan kahvin mikrossa...) Sokos mainosti Moccamasteria tarjouksessa, joten mummi lähetettiin Lahteen ostoksille ja niin tuli meille uusi kahvinkeitin. Seuraavana päivänä tehtävästään irtisanoutui sitten imuri... Huoh. Vaikka meillä onkin jatkuva kaaos, niin uskokaa tai älkää: meillä imuroisaan usein (tai siis minä imuroin, ei meillä kukaan muu imuroi ikinä) - vähintään kaksi kertaa päivässä surisee imuri alakerrassa ja tässä keväällä jopa useammin, kun tuntuu että lapset kantavan koko kylän hiekat kengissään ja vaatteissaan sisälle. Mies jo tuumasi perjantaina, että hän käy jonkun imurin hakemassa töistä tullessaan, mutta kielsin. Koska minä olen kuitenkin se pääasiallinen käyttäjä, niin haluan kyllä käydä ihan itse tuon ystävän valitsemassa. Tilanne ei ole vielä ihan katastrofaalinen, koska kyllähän meillä on myös ns. "kakkosimuri" yläkerrassa (ostin sen toissa jouluna miehelle ja tyttärelle yhteiseksi lahjaksi, wink, wink, mutta kumpikaan ei ole tainnut sitä käyttää tähän mennessä), että sillä toki isoimmat saa lattioilta pois.

Puutarhaunelmia...

Posti toi tällä viikolla ison kirjeen Exotic Gardenilta från Nämpnäs. Firmalla on tarjolla ihan vaikka ja mitä - ei sillä, että itse mitään kovin erikoisia juttuja tilaisin, mutta onhan niitä kiva ihmetellä. Vähän sellainen Stockan herkku -fiilis, että "wau, tollastakin on olemassa, mutta mä otan kuitenkin vaan tätä purkkitonnikalaa". Että minkähänlainen olisi pesusienikurkku tai mansikkapinaatti tai herkkuhyppykurkku...? No, meillä kasvaa ehkä vaan näitä: porkkana, baby leaf salaatti, myskikurpitsa, kumina, piparminttu, kehäkukka, ruiskaunokki, pinaatti, tilli, ruusukaali ja herne. Tarkoituksena oli siis tilata ainoastaan sellaisia kasveja, jotka voidana kylvää suoraan maahan, koska taimikasvatus ei ole mun juttu - ehkä sitten joskus, kun lapset eivät hämmennä joka puolella, mutta nyt ei ole tilaa sellaiseen kyllä. 

Lyhtykoison ja laventelin siemenet tilasin myös, mutta ohjeissa sanotaan, että nuo pitäisikin kylvää jo syksyllä - tai vaihtoehtoisesti kylvää keväällä sisällä ja esikasvattaa, MUTTA jos ei ole kuukaudessa itänyt, niin sitten kylvös pitää sijoittaa KUUKAUDEKSI jääkaappiin. Jep. Kyllähän se voisi miehen yllättää yöpalanhakureissulla, jos tarjolla olisin jääkaapin täydeltä kylvöksiä... Onko kenelläkään kokemusta näistä, että onko ihan toivoton ajatus kylvää nyt keväällä? Vai pitääkö suosiolla odottaa syksyyn? 

Ja mikäs tässä on suunnitellessa, kun ompelin tämmöisen puutarhaesiliinankin Ikean jämäkankaista. 

Eristystä

Alkuvuonna ei ole ihmeitä kotimökkirintamalla tapahtunut. Mies käsitteli puuhellan liesimustalla ja osti uuden levyn haljenneen tilalle - muutti hellan ulkonäköä melkoisesti sekin jo. Parempaan suuntaan siis. 

Yläkertaan menevässä portaikossa ei juuri eristeitä ole, joten sieltä tuli kovilla pakkasilla melkoisen viileää ilmaa alakertaan - tai lämpö karkasi portaikkoon, miten nyt lienee lämmöt liikkuneet (ei uskoisi, että noita lämmön liikkeitä ja siirtojakin olen joskus osannut laskeskella, hyvin on unohtunut kaikki opinnot...). Tilapäisratkaisuna tuohon oviaukkoon oli viritettynä viltti, mutta olihan se aika ruma - ja hankala kun piti siirtää koko vilttiä, että pääsi pujahtamaan portaisiin/portaista. Eilen sain ommeltua tuohon ihan verhot. Kankaan on tuonut mun henk.koht. shoppaaja Ikeasta. Oli siellä poistokorissa hintaan 0,5 €/metri eli ihan peräti euron verran tuli hintaa näille verhoille. 

Hyvää alkanutta vuotta!

Meidän perhe tässä toivottaa kaikille hyvää alkanutta vuotta 2012! Vihdoin meilläkin on lunta - edes vähän, ei tarpeeksi, mutta sen verran, ettei ihan niin synkältä näytä.

Vuoden vaihteessa on tapana luvata kymmenen hyvää ja yhtä monta kaunista... Itse päätin lopettaa lupailun ja asettaa tavoitteita - ei sitten tunnu ihan niin pahalta, jos ei tavoitteisiin pääsekään. Tavoittaana siis tälle vuodelle saada vaihtelua arkiruokaan (tai miksei tietenkin pyhäruokaan, meillä se on kyllä varsin usein ihan yksi ja sama). Kotitöistä ruuan laitto on ehkä kaikkein vastenmielisintä. (Odottelen sitä uutta ruokatrendiä, jonka mukaan olisi täysin ok syödä päivittäin täytekakakkua - silloin jaksaisin ruuan laitosta innostua). Koitan ottaa koululaisen entistä enemmän ruuan laittoon mukaan - tuo tuntuu vielä toistaiseksi olevan varsin innostunut ruuan laitosta. Koululainen sai joululahjaksi keittokirjan Hyppysellinen hupia, mikä onkin ihan mainio kirja. Eri vaiheet on esitetty kuvina ja tarvittavat työvälineet jokaisen ohjeen alla. Sopii loistavasti tuollaiselle lukemaan opettelevalle. Siitä ollaan jo paria ohjetta ehditty kokeilla.

Eineksiä meillä ei ole syöty juuri aiemminkaan (poikkeuksena tästä lasten ja miehen saunanakit lauantaisin). Yritän kokkailla kauden mukaan ja miettiä ympäristönäkökulmia (ja sitä, että lasten pitäisi ruokaa syödä). Itselleni ostin syksyllä kirjan Kausiruokaa. Siinä on kivoja ohjeita ja tietoa ruokien ilmastovaikutuksista. Miinuksena todettakoon, että kirjan tekijöiden lähikauppana taitaa olla Stockan herkku eikä peräkylän lähikauppa, koska turhan monet tarvikkeet ovat sellaisia, ettei niitä täältä saa - ja ilmastonystävä ei aja autolla naapurikaupungin megamarkettiin vaan kävelee (ja samalla hyötyliikkuu) lähikauppaan. Kuluneella viikolla ekoilin blinikauden merkeissä (mistä johtuu, että tammikuu on blinikuu?) - tuli tehtyä varsin ekosti, koska blinipannu ei tietenkään käy induktioliedelle, että ihan puuhellalla piti blinit paistella.

Joulupuu on rakennettu

Meillä on tänä vuonna joulukuusi. Ihan ensimmäistä kertaa minulla on aikuisena omassa kodissa oikea kuusi (ja mietin, että olenkohan allerginen kuusille noin lähietäisyydellä, kun olo on ollut kuusen saapumisesta lähtien vähän tukkoinen). Ihan on luonnon kuusi ja minusta ihan kelpo sellainen. Kuusen jalka sen sijaan ei ole. MURR. Ostin sen Plantagenilta hintaan 14,90 € ja minusta se näytti paremmalta kuin toinen tarjolla ollut vaihtoehto, mikä näytti siltä, että oli tarkoitettu vähintään viisi metriselle jättikuuselle. Jalassa on vaan sellainen vika, ettei kuusi pysy pystyssä. Ensin luultiin, että jalka on liian kevyt ja haettiin kiviä painoksi, mutta ei se mitään auttanut, kohta oli kuusi taas kumossa. Jos tästä haluaa hyviä puolia etsiä, niin lapset saivat koristella kuusen monta kertaa. Miehen veli sitten kertoi lukeneensä Tekniikan maailman joulukuusenjalkavertailusta (enpä tiennyt tuollasta vertailua olevankaan), että juuri tämä kyseinen jalka oli saanut yhden tähden, koska kuusi ei pysy siinä edes pystyssä. Just. Nyt kuusi roikkuu katosta ja on toistaiseksi pysynyt pystyssä.

Koristeet on suurimmaksi osaksi itse tehtyjä tai lahjaksi saatuja, muutama joulumarkkinaostos roikkuu mukana. Joulukellot on ostettu Pekingistä kymmenen vuotta sitten. Olin siellä reissussa ja rentoutumassa dippatyön palauttamisen jälkeen. Silloin ehkä kuvittelin, että ei ihan näin montaa vuotta menisi siihen, että minulla on joulukuusi kotona.  Pipareitakin on koristeina ylemmillä oksilla - alemmilta pieni neito kävi ne jo syömässä.

Hyasintit ovat minusta ihania, mutta sitä tuoksua en kestä ollenkaan sisällä. Joten survoin hyasintin lyhdyn sisään kuistille.

Ostin jouluksi uudet vuodevaatteet - kirkkaan punaiset. Ikeasta löytyivät nämä. Olisi tietenkin voinus ostaa jotkut vähän jouluisemmat, mutta toisaalta näitä voi käyttää muulloinkin sitten. Olisi pitänyt katsoa samalla reissulla olisiko punaisia tyynyliinoja ollut erikseen, kun pakkauksessa oli tietenkin vaan se yksi tyynyliina.