Jouluinen vahakangas

Hankin pari viikkoa sitten toisen jouluisen vahakankaan (toisen siksi, että vahakangas päätyy säännöllisin välein pesukoneeseen - tai ainakin odottamaan pesukoneeseen menoa, joten parempi olla toinen, jonka voi vaihtaa pöydälle, jos ei liina nro 1 olekaan vielä puhdas). Kangas on Anttilasta ja reunat kanttasin ihan itse. Ikkunassa jouluverhot jostain parin vuoden takaa - näitäkin kun löytyy varastosta useammat. Luultavasti vaihdan verhot vielä ennen joulua, sillä nyt on jotenkin liian kokopunainen keittiö. Viime vuosiset jouluverhot ovat nimittäin valkopohjaiset. Vahakangasostoksilla totesin kyllä, että kangaskaupat eivät selvästikään arvosta jouluihmisiä, esimerkiksi Eurokangas myi ihan samoja kuoseja kuin vuotta aiemminkin. Koita siinä nytsitten hankkia uutta ilmettä jouluksi! Ehkä alan harrastamaan jouluksi erilaisia teemavärejä siinä kohtaa, kun vahakangasaika on historiaa... Valikoima on ehkä parempi. :) Huomaa kuvassa poseeraava läksyjään tekevä ekaluokkalainen - mikä siinä on, että niitä läksyjä ei voi tehdä omalla kirjoituspöydällä vaan ne on tehtävä keittiön pöydällä? Tai vaihtoehtoisesti olohuoneen sohvalla tai lattialla? Vai onkohan se geeneissä; muistelen että omakin kirjoituspöytä jäi aika vähälle käytölle...?

 

Hiiriä ja ihmisiä

Etsiskelin perjantaina vintillä kirpparille vietäviä tavaroita. Suurin osa tavaroista on kannellisissa muovilaatikoissa, mutta oli siellä pari avonaista laatikkoakin. Niistä yhden nostin ja totesin, että joku kutsumaton vieras oli käynyt jyrsimässä leluja rikki. Hyi ja yäk. Heittelin laatikot pihalle ja kippasin sinne. Sopivasti siihen saumaan ajoivat pihaan rännimiehet mukanaan räystäät ja rännit... Mahtoivat ihmetellä, että mikä laatikoiden ulosmarssi meillä on käynnissä. Miehen käskin kotiin rautakaupan kautta ja sieltähän tuo sitten toi hiirenloukkuja ja niitä viritteli vintille. Seuraavana yönä olikin yksi hiiri käynyt pyydykseen. Tupla YÄK. Viime yönä ei ollut mennyt ketään ansaan, että jospa siellä olisi vain yksi kaveri ollut... En saanut viime yönä nukuttua kyllä ollenkaan, kun kuulostelin rapinoita ja tänään käskin miehen tuoda sellaisen pistorasiaan laitettavan hiirikarkoittimen. Mies kyllä vähän jupisi ja soitti vielä rautakaupasta, että "tää maksaa 49 euroa!!". Mutta kyllä se sen sieltä toi.

Ränni-ihmiset olivat tehokkaita. Rännit ja kourut tuli asennettua about neljässä tunnissa. Nyt ei taida olla enää mitään järin akuuttia, mitä pitäisi talossa tehdä - voin siis keskittyä aktiivisesti haaveksimaan uudesta piharakennuksesta. Tähän nykyiseen piharakennukseen mies asensi tänään jouluvaloja kulkemaan seinää pitkin.

Vapaalla säästellen

Tämä kuu on ensimmäinen kun itselle tulee vaan kelan kotihoidontuki, että ihan hirvittävästi ei juhlita. (no viime kuussa olin virassa eli vuosilomalla kolme päivää ja loppukuun hoitovapaalla, että ei siinäkään hirveästi tuloa ollut). Vaikka onhan tässä merkittävä parannus edelliseen hoitovapaapätkään verrattuna, kun kotikuntamme maksaa tällä hetkellä kokeiluluonteisesti kuntalisää vuoden 2012 loppuun saakka. Marraskuulta sitä tulee vielä enemmän, kun pienin on alle 1-vuotias, ensi kuussa se tipahtaa pienemmäksi. Kuntalisä oli porrastettu jotenkin niin, että alle 1-vuotiaasta saa jonkun määrä x €/kk, 1-2 vuotiaasta jonkun summan ja 2-3 vuotiaasta jonkun vielä pienemmän summan. Ja kuntalisän saaminen edellyttää, että kaikki alle kouluikäiset ovat kotihoidossa.

Meidän taloudessa suurimman menoerät ovat varmasti sähkö ja ruoka - ja auto, mutta se on miehen maksettavana, koska sehän sillä ajaakin pääasiassa. ;) Sähköä on säästetty tänä syksynä, kun on ollut niin lämmintä, että ainoastaan lastenhuoneessa on patteri päällä. Edes ilmalämpöpumppua ei ole pidetty päällä kuin satunnaisesti, pönttöuuneilla on lämmittetty pääasiassa. Toisaalta meillä on sopimus vihreästä sähköstä, että halvemmalla pääsisi, jos ostaisi ihan "tavan" sähköä. Mutta ei se ero niin hirveän iso ole, että ostetaan nyt sitten vähän parempaa omaatuntoa sillä.

Ruokaa viisi henkeä kuluttaa ihan reippaita määriä. Ruokakaupan laskun kanssa on vähän sama juttu kuin tuon sähkönkin kanssa - omilla valinnoilla maksetaan vähän enemmän kuin olisi "pakko". Meillä ostetaan melko paljon luomutuotteita, mutta nämä ovat taas niitä valintoja. Itse koen, että ruokalaskussa on helpompi säästää siten, että kaupassa käydään usein ja ostetaan vähän kerrallaan kuin että käytäisiin hakemassa koko viikon ruuat kerralla. Paremmin tulee syötyä ruuat loppuun, kun kaapissa ei ole uutta odottamassa. Lisäksi niin voi hyödyntää eläkeläisaltaan punalapputuotteet tehokkaammin, kun käy kaupassa useammin katsomassa. Kauppa on meillä melko lähellä, joten kävellen käydään kaupassa. Hyvin harvoin lähdetään ajamaan isompaan megamarkettiin naapurikuntaan - tai jos käydään, niin sitten yleensä niin, että on ollut jotain muutakin menoa samaan suuntaan. Tulee säästettyä aikaa, bensaa ja hermoja, kun käy pienemmässä lähikaupassa, vaikka sitten joistakin tuotteista vähän enemmän pitäisikin maksaa.

Syksyn satoa

Kiskaisin tänään ylös yhden maa-artisokan varren ja tämän verran siinä oli mukuloita. Sellainen 3 litran taikinakulho tuli täyteen. Ja aika monta vartta siellä vielä odottaa. Sosekeitoin tein näistä ja täytyy sanoa, että olivat kyllä TODELLA työläitä kuoria. Laitoin keittoon nuo maa-artisokat, yhden sipulin, pari valkosipulin kynttä, kasvisliemikuutio, mustapippuria ja tölkin kermaa. Nopeasti kypsyivät kyllä ja ihan ok makuista keittoa tuli. Jos jollakulla on vinkata joku takuuvarma resepti, niin otetaan ilolla vastaan. Tämä taisi olla ihan ensimmäinen kerta, kun maa-artisokkaa edes söin.

Ruusukvittenipensas oli tehnyt oikein muutaman hedelmän. Ei noista ehkä vielä tarvitse alkaa hilloa keittelemään, mutta aika pian satoa kuitenkin siis tulee, kun vasta vuosi sitten pensaat istutettiin.

Pieni neiti oli apuna sadonkurjuussa. Keskittyi lähinnä survomaan ruohoa ja multaa suuhunsa - sen tuo osaa ihan mainiosti.

Tervetuloa meille kylään tänään...

Lueskelin Kotivinkkiä ja päätoimittaja siinä puolusteli juttuja huippuunsa stailatuista kodeista. Toimittaja kertoi, että silloin tällöin toivotaan, että jutuissa olisi koteja sellaisena kuin ne todellisuudessa ovat, mutta toimittaja kuittasi tämän tyyliin, että eihän nyt oikeasti ketään kiinnosta, miten hirveässä asunnot tavallisesti ovat, että ihmiset haluavat unelmoida... No, totta tuokin, mutta kyllä minusta olisi hirmuisen piristävää, jos joskus olisi esillä ihan "oikeita" koteja. Vai onko kaikilla muilla tavarat aina järjestyksessä? En usko (tiedän toki, että monilla on - valitettavasti meidän koti ei kuulu niihin). Tältä meillä siis näyttää tänään sunnuntaina 2.10. 2011:

Eteisen kenkäkaaos on tällä hetkellä varsin maltillinen. Tämä johtunee siitä, että korjasi joku aika sitten kesäkengät vintille ja toisaalta en vielä tuonut talvikenkiä esiin, eli tällä erää käytössä on epämääräinen määrä lenkkareita, välikausiakenkiä, kumisaappaita... Tämän sunnuntain kaaosta vähentää se, että yli puolet perheestä on reissussa (kenkineen ja ulkovaatteineen tietenkin). Illalla nostan eteiseen vielä rattaat, kuvan ottohetkellä pienin nukkuu päikkäreitä rattaissa ulkona ja pelkästään sisaristuin on tuossa säilytyksessä.

Eteisessä nro 2 on näppäränä sisustuselementtinä unohtunut lattialle potta... Kätevä emäntä siivosi pari päivää sitten vessan ja nosti potan pois tieltä siksi aikaa. Ei sitten vaan muistanut nostaa sitä takaisin vessaan...

Keittiö ei taida olla edes kovin paha, eihän?

Olohuoneessa on tietenkin vauvan leluja lattialla. Iltaisin koitan raivata lelut laatikkoon, mutta koska nyt ei ole ilta, niin ne ovat lattialla.

Sohva on äidin käsitöiden valtakunta, samoin kun se epämääräinen kolonen, mikä jää sohvan ja laatikoston väliin... Eikö olekin kivasti tuo yksi neulepaita tuossa sohvatyynyjen välissä?

Master bedroom... Äidin vaatteita - niitä, jotka eivät ole ihan puhtaita, että olisivat kaapissa, mutta eivät taas vielä menossa pesuunkaan - on sängyn päällä. Myös vaaka pilkistää sängyn alta - äiti kävi toiveikkaana vaa'alla eilen, että olisiko paino tippunut viikon dietin jälkeen (no, ei ollut). Jäi näköjään esille sekin sitten.

Isännän puhtaat vaatteet ovat pöydällä ja toimistotuolilla, vähän käytetyt valtaavat toisen tuolin. Lisähaastetta liikkumiseen - varsinkin yöllä - tarjoavat lattialla majailevat taaperokärry ja potkumopo.

Yläkerran aulassa on äidin käsityötarvikejemma. Lankoja, kankaita, matonkudetta - ja äitiyspakkauslaatikko, johon on tarkoitus säilöä niitä kaikkein ihanimpia vauvan vaatteita muistoksi (tällä hetkellä siellä taitaa olla kaksi vaatekappaletta, loput on annettu tai myyty pois). Golfbägit - minun ja koululaisen - odottavat siirtoa oven taaksen vintille talvisäilytykseen. Mailat on pesty ja bägit tuotu yläkertaan. Mutta toisaalta on mahdollista, että vielä on golfkelejä, joten mailat hengailevat vähän välitilassa - ollako vai eikö olla. Niitähän tuskin edes huomaa tuosta...

Yläkerran ensimmäisessa makuuhuoneessa on - ylläri - äidin käsityöjuttuja täälläkin, pusseissa, kasseissa, lattialla... Ja pari kirpparipussia.

Jotain vaatekassia on taas pengottu ja osa on jäänyt lattialle etsimään paikkaansa....

Lastenhuoneen lattialle kätevä emäntä on unohtanut poikasen peiton ja päiväpeiton ja pari tyynyä. Ne kun kävivät pesussa ja kuivurissa eilen ja kuivurista ne nakattiin lattialle odottamaan pussilakanan laittoa - se vaan sitten jotenkin pääsi unohtumaan... (jos muu perhe olisi ollut kotona, niin olisi varmaan tullut laitettua heti, mutta nyt ei ollut pakko)

Tällaista meillä siis tänään. Miltä teillä näyttää?

Roskakatos eli huvila ja huussi

Loppukesästä tuli mieleen, että roskakatos olisi kyllä kiva, että näyttäisi paljon kivemmalta kun olisi joku pömpeli sen ruman pöntön ympärillä. Ja hämmentävää kyllä, projekti eteni toteutukseen varsin pikaisesti. Pienet apurit toki innolla mukana.

Lautaa tähän kului yllättävän paljon. Lisää piti hakea ja varaston perukat tyhjentää.

Huvittavaa kyllä, niin naapurin isäntä innostui myös rakentamaan omalle puolelleen roskakatosta meidän projektin innoittamana - tai heillä katoksen teko oli kuulemma ollut suunnitteilla jo pari vuotta, mutta nyt pääsi toteutukseen sielläkin. Tuon viimeisen kuvan jälkeen katokselle on tullut huopakatto ja nurkkalaudat on maalattu valkoisiksi. Sen jälkeen on ollut niin sateista, että maalaus ei ole edennyt.

Katoshan on reilumman kokoinen eli sinne mahtuisi parikin tuollasta normiroskapömpeliä. Mies tuumasi, että siihen voidaan laittaa lapsille jäähypaikka. :) Tai oikeastaan ajatus on, että siihen voisi laittaa myös välisäilytykseen niitä roskia, jotka pitää viedä kauemmas kierrätyspisteelle (lasit, metallit tms.) .

Kivijalkaan uutta väriä

Viime aikoina on satanut vettä, vettä ja vettä... Sataako syksyllä aina näin paljon vai tuntuuko se vaan siltä, kun on itse kotona sadetta päivät pitkät ihmettelemässä? Eilinen oli kuitenkin sateeton ja tänäänkin puolet päivästä, joten kivijalka sai uutta väriä pintaan. Entinen väri oli kait lähinnä vihreä. Oli jo aika huonossa maalissa koko kivijalka. Uulan öljymaalia on tämä tumman harmaa "myrsky"-sävyinen maali. 5 litraa meni talon kiertämiseen. Kuvassa isäni viimeistelee hommaa eli maalaa kuistin alusta. Tällä viikolla pitäisi tulla vielä joku paikallinen rännifirman mies mittailemaan ja tekemään tarjousta, josko vielä tälle vuodelle saataisiin meille räystäät ja rännit.

Asiasta seitsemänteen... Oletteko huomanneet tällaista melko uutta blogia: Sentinvenyttäjät. Neljän lapsen äiti pohtii säästämistä ja rahojen riittävyyttä. Ajankohtaista myös meillä - vaikka lapsia onkin vaan kolme - sillä hoitovapaa alkaa ensi kuun alussa. Sentinvenytystä ajattelin pohdiskella itsekin jossain vaiheessa - koska tlaossa nämä rempat etenevät sen verran hitaasti, että eihän tässä ole mitään kerrottavaa, jos ei jotain uutta jutun juurta keksi. :)