Terassi

Viime kesänä poistetun grillikatoksen perustukset jäivät maahan ja niiden päällä pidettiin viime kesä puutarhakalusteita. Nyt mies ja pappa rakensivat pääsiäisen aikaan terassin tuon betonilaatan päälle. Ja ihan hienohan siitä tuli. Kesäkeittiövarustuskin kasvoi eilen, kun Kärkkäiseltä tarttui mukaan muurikka kaasupoltin ja pannu. Vielä ovat paketissa odottamassa käytöön ottoa. Kesäkukkia ajattelin tuohon laittaa pariin ruukkuun tai laatikkon. Viime kesänä jätin kesäkukat kokonaan laittamatta, mutta jospa tänä vuonna jotain. Lisäksi tuohon reunusta kiertämään voisi laittaa maksaruohoa tmv.

Myös pikkutöpö pääsi ulkoilemaan ja auringosta nauttimaan.

Maa-artisokkamaa

Mies muokkaisi tontin kulmaan maa-artisokkamaan. Siihen, missä vielä vuosi sitten oli vadelmapensaita, mutta jotka kiskoin irti. Ajatus tähän maa-artisokkakokeiluun tuli pikkusiskoltani, joka totesi, että "maa-artisokasta saa hirmu hyvää keittoa, mutta ne maksaa kaupassa ihan törkeen paljon. Ne vissiin kasvaa melkein missä vaan, että voisitko teidän pihalle laittaa kasvamaan?" Mukulat on tilattu täältä. Siellä olisi tarjolla myös kaikkea muuta jännää, kuten pesusienikurkku. Ehkä sitä sitten ensi vuonna?

Miehen laskelmien mukaan satoa tulee sata kiloa... Noh, tuohon voi ehkä suhtautua varauksella. Miehessä on toki monia hyviä ominaisuuksia, mutta matematiikka ei kyllä niihin kuulu. :)

On siis kevät...

Viikko sitten olin vielä aika varma, että meillä on lunta vielä juhannuksenakin, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Lumi on sulanut ihan silmissä pihalta. Ei ehkä kuitenkaan pääse vielä pääsiäisenä haravoimaan, mutta jospa sitten vappuna vaikka.

Ensimmäiset krookuksetkin bongasin eilen pihalta. Ja sisällä ensimmäiset esikasvatettavat taimet ovat itäneet. Meni hieman myöhäiseen tuo kylväminen, mutta toivotaan parasta. Kesäkurpitsaa, chiliä, tomaattia ja steviaa on sisällä kasvamassa taimiksi.

Mies kiipesi tänään puuhun. Yhtä omanapuuta oli jänis päässyt lyhentämään - rautatieomenapuu, joka on sellainen riippuvamallinen koristepuu. Mutta vain oksia oli päässyt katkomaan, kun lumi oli sen verran korkealla. Runkoon asti ei sentään päässyt kiinni. Mies on viikonloppuna leikannut omenapuut ja marjapensaat ja pohjustanut maa-artisokkamaata.

Vedenpaisumus

Pihalla oli talvella paljon lunta - ja nyt siellä on paljon rapaa ja vettä - ja vielä sitä luntakin. Kasvihuoneella kaivettiin paikka syksyllä, mutta se kasvihuone jäi kasaamatta eli nyt meillä on uima-allas... Mies hankki pumpun ja alkoi tyhjentämään allasta tänään. Arvatkaa vaan, tipahtiko tuo pieni melkein 2-vuotias apuri sinne...?

Tässä pieni apuri kuivissa vaatteissa. Onneksi en ehtinyt laittaa talvihaalaria vielä varastoon.

Vesi oli tullut sisään myös puuvajaan. Tämä vakuutti myös miehen siitä, että piharakennusta ei kannata alkaa isommin remointoimaan vaan puretaan se jonkun vuoden kuluttua ja rakennetaan tilalle uusi (tarvitseeko sanoa, että itse olin tätä mieltä alusta lähtien...?). Mieshän haaveili pihasaunan kunnostamista ja kaikkea, mutta kun ei piharakennukseen on vedetty edes vesijohtoa saatikka viemäriä, niin hankalaksi ja kalliiksi olisi sekin mennyt - asumme kuitenkin vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella eli vaikka saunaan olisi veden kantanut sisään, niin viemäriin olisi pitänyt rakennus liittää.

Niin ja sitä luntakin vielä pihalla riittää, että ihan heti ei tarvitse nurmea leikata. Olen toiveikas, josko vaikka pääsiäisenä pääsisi jo puutarhahommiin? Neiti 6-vee totesi jo innoissaan, että "äiti, hiekkalaatikkoa näkyy jo..." Niinpä niin.

Sohvatyynyille uutta väriä

Yläkerran vuodesohvan tyynyille ompelin uudet päälliset. Kankaat on Ikeasta. Tyynyjen värin vaihtumisen myötä tuli ongelmaksi se, ettei entinen päiväpeitto ole enää ollenkaan oikean värinen. Siirsin sen poikasen sänkyyn ja laitoin tuohon väliaikaisesti torkkupeiton - joka on liian lyhyt, kuten kuvasta näkyy. Eli inspiraatiota ja aikaa odotellessa, että minkälaisen peiton tuohon kehittäisi.

Keittiön kevätilme

Kevään koittessa (vai mikä kevät, kun lunta on vielä metri ja taas tulee lisää...) iskee pakottava tarve saada jotain uutta, raikasta sisustusjuttua - vaikka en mikään sisustusintoilija olekaan. Sain muutama viikko sitten vaihdettua jouluverhot vihdoin pois, mutta eivät ne entiset keittiön verhot enää näyttäneetkään oikein kivoilta. Lisäksi meillä oli vain yksi vahakangas (jouluvahakankaan lisäksi) ja koska vahakangas joutuu säännöllisesti pesuun eikä sitä voi edes rumpukuivata, niin selkeästi oli tarve myös toiselle vahakankaalle, ettei vaan tule "vahakankaatonta" taukoa. :) Retkeilin siis Marimekon myymälään ja siellä olikin ihana Kattila-kangas (pellavaa ja puuvillaa), jota oli pakko ottaa verhoiksi. Uusi vahakangas löytyi onneksi alevahakankaista ja kangas on nimeltään "pieni meloni". Vahakankaan reunan viimeistelin vaalean vihreällä vinonauhalla. Keittiöön on siinä mielessä kiva hankkia verhoja, että tuohon riittää verhon puolikkaat eli pistin verhon keskeltä halki ja tein tuollaiset paneeliverhojen tyyppiset verhot. Tosi se vähän rajoittaa kangasvalikoimaa, koska ihan kaikki kuosit eivät ole sellaisia, että ne voisi pistää keskeltä halki.

Seuraavaksi haaveilen makuuhuoneeseen uusia verhoja, mutta siinä on ikkuna sen verran isompi, että vaatii kaksi ihan oikeankokoista verhoa, joten ihan tähän hätään ei verhoja sinne raaski hankkia. Sen verran kova metrihinta noilla marikankailla on - ja jostain syystä en oikein muita kankaita osaa kuvitella verhoina kun noita Marimekon kankaita.

Vuosi

Huomasin juuri, että blogin ensimmäinen postaus on viime vuoden maaliskuun 22. päivältä. Siitä on siis aika tarkkaan vuosi, kun teimme kaupat. Hurjaa. Vuoden aikana talosta on tullut meidän koti. On tässä vieläkin yhtä sun toista puuhaa, pihalla varsinkin, mutta hyvä tässä on asustaa.