Leikkimielellä

Leikkimökki sai aiemmin päivällä uutta väriä pintaan. Testattiin mahdollista talon uutta väriä (tämä sävy oli kaura) ja todettiin, että liian vaalea. Tänään mökki sai uuden kattohuovan pappaenergian voimin. Sisältäkin leikkimökki pitäisi maalata, neiti valitsi yhdelle seinälle väriksi sävyn "karamelli" ja muut maalataan valkoiseksi. Ja sitten voikin aloittaa sisustamisen.

Papat leikkaavat kattohuopaa, neiti assistettina ja mies pesee taustalla talon seinää - sitä maalausta valmistellessa siis.

Vihdoin myös sisäkuvia. Kaaos on jatkuva tila, joten kuvat sen mukaisia. Tässä lastenhuoneesta. Verhokangas Ikean ihmemaasta, tapetti Tapettitalolta, lattiassa muovimatto.

Pöllöseinän vastakkainen seinusta. Tuosta oli otettu käyttöön ullakkotilaa ja koska talossa säilytystilaa on varsin niukasti, niin tuohon sijoitettiin korihyllyjä - no sieltä Ikeasta totta kai. Tuo viereinen ovi on talon ainoan kaapin ovi! Siellä neidin vaatteet. Tuohon vaatesyvennyksen eteen on tarkoitus ommella verhot ja laittaa verhotanko, että jää kaaos ainakin hetkittäin piiloon. Kangas ja muut tarpeet on ostettuna, nyt odotellaan vaan viileämpiä kelejä, että jaksaisi ompelukoneen ottaa esiin.

Joillakin tuttavilla tuntuu olevan lastenhuoneen sisustuksessa sellainen tyyli, että sisustetaan kerralla sellainen huone, joka sopii niin taaperolle kuin teinille. No, minä en kuulu sen koulukunnan kannattajiin. :) Oliko yllätys? Kun isompikaan ei ole vielä koulussa, niin tuskin pöllöt ihan heti alkavat ahistamaan ja sittenhän ne saa aikanaan vaihdettua. Kuluvia materiaalejahan nuo ovat kuitenkin. Tai ehkä itselle on vaan jäänyt traumoja siitä, että oma huone oli tapetoitu aikoinaan niin järkevästi sellaisella maltillisella kukkatapetilla, joka kävi taaperosta teiniin...

Tässä yläkerran toisesta makuuhuoneesta kuvaa. Sinne on sijoitettu sohvasänky, joka entisessä kodissa oli olohuoneessa. Lisäksi neidin kosketinsoittimet löysivät vihdoin paikan (äidin harmiksi siitä saa aika kovaa ääntä ulos...). Tuo sohvakin vaatisi uudenväriset tyynyt kyllä.

Verhokangas Marimekon alelaarista, tapetti tapettitalosta, valaisin Ikeasta.Ikkunalistat puuttuvat. Myös pöytä ja tuoli Ikeasta, kuten myös tuo säilytyspenkki, joka oli jo entisessä kodissa. Sohvasängyssä ja noissa penkin laatikoissa äidin käsityövermeitä. Tämä huone on siis toistaiseksi lähinnä äidin käsityöpuuhailuhuone/vierashuone - tuohon pöydälle voi sen ompelukoneen levittää (miehen mielestä se ei korista keittiön pöytää ollenkaan, ihme juttu!).  Toistaiseksi jompi kumpi vanhemmista nukkuu kuitenkin yönsä tuossa sohvalla, jos pienelle miehelle tulee joku hätä kesken yön.

Oven vieressä on syvennys ja sinne sujahti varastohylly, mistä löytyy lisää käsityöromppeita, neidin askartelutarvikkeita, leluja jotka eivät saa joutua pikkuveljen käsiin jne.

Yläkerran aulaan on sijoitettu äidin lankalaatikoita (oho, ai niitä riitti vielä tännekin...), esittelyvaatteet ja pakastin.

Tämä kuva on lastenhuoneesta, mutta blogger ei suostunut siirtämään sitä oikeaan paikkaan, joten olkoon nyt tässä. Lapset nukkuvat siis sievä-sisusteen kerrossängyssä. Ja useiden ennakkoarvailujen vastaisesti ovat myös sängyssä nukkuneet. Poikanenkin on oppinut laskeutumaan sängystä - tulee tuosta tikkaiden rakosesta.

Helteisiä päiviä

Hellettä on riittänyt ja se on hieman hidastanut pihalla touhuamista. Tänään oli muka vähän viileämpää, kun mittari näyttä alle 30 astetta, joten mikäs siinä oli touhutessa. Miehellä on raivaussaha, johon saa vaihdettua trimmeriterän. Hullu trimmerinainen iski... ja pisti pari kukkapenkkiä sileäksi. Nyt pitäs vielä haravoida silppeet kasaan. Niin ja olen minä trimmeröinyt aikaisemminkin - siitä on vaan aikaa... Taannoin kesätöissä hautausmaalla trimmeroin kukkapenkkien reunuksia yms. Ei olisi ehkä tämänpäiväisen jäljen perusteella uskonut, ettei niistä hautausmaan kukista yleensä kovin montaa jouduttu uusimaan mun trimmeröinnin jälkeen.

Viime viikolla haettiin multaa Kekkilän multa-asemalta. Olimme peräkärryn kanssa liikkeellä ja kuulemma se mullan haku hoituu varsin näppärästi, että siellä kaveri lastaa kauhakuormaajalla mullan kärryyn ja menoksi...  Ja niinhän se olisi varmaan toiminutkin, jos meillä ei olisi ollut katettu peräkärry mukana. Katettuun peräkärryyn tyyppi, jonka pääasiallinen toimi oli vissiin sen parakin seinän pystyssä pitäminen, sen verran tiukasti tuo siihen nojaili, ei suostunut lastaamaan - näytti kyllä, että missä on lapiot... Joten ei kun multakasaan ja lapioimaan. Seuraavalla kerralla ei välttämättä kannata laittaa päälle hametta ja valkoisia nahkasandaaleja... Kyllä se kärry äkkiä saatiin lastattua lapioillakin. Peräkärryllinen lannoitettua multaa 25 €. Joten pitihän sitä multaa sitten levitellä. Keittiön ikkunan alapuolelta kitkin pois koiranputket ja saniaiset ja muut epämääräiset rikkaruohot, toin uutta multaa lisää ja siirsin siihen pihalta parista penkistä kuunliljoja. Jospa ne siinä pärjäisivät.

Toissa viikonloppuna oli poikasen kummisetä isänsä kanssa kyläilemässä ja hommana oli purkaa kasvihuoneen rotisko pois. Kaupan päälle sai kyytiä myös keskellä pihaa ollut portti. Joten tervetuloa meille, meillä on työleiri! Nyt pitäisi sitten raivata paikka uudelle kasvihuoneelle - noille suunnilleen samoille nurmille se sijoittuu, mutta hieman lähemmäksi piharakennusta. Kodin Terrassa käytiin kasvihuoneita katselemassa ja siellä olikin pari ihan kelvollista kasvihuonetta, että toinen niistä täytyy käydä hakemassa vielä ennen syksyn tuloa. On sitten valmiina kevättä varten. Oli siellä esillä sellainen Kekkilän vajakin. Ihana oli, mutta kova oli hinta. Huoh.

Kesäkurpitsapenkissä tapahtuu... Ennakkoarvelujen vastaisesti selvisivät varsin hyvin alkukesän hallaöistä, joten näillä näkymin meillä syödään loppukesä kurpitsaa, tehdään pikkelsiä jne.

Ja ettei nämä hyötykasvit pihalta pääse loppumaan, niin pari omenapuuta on pitänyt istuttaa myös. Kuvassa etualalla rautatieomenapuu, joka kyllä taitaa mennä enemmän koristeomenapuiden kuin syöntiomenoiden puolelle. Jos oikein tarkkaan katsoo, niin taustalla näkyy myös toinen omenapuun taimi, joka haettiin viime viikolla Vihertalo Varpulasta. Se on pirja-lajiketta.

Talon päädyssä oli jo valmiina kaksi karviaismarjapensasta. Kumpikin näyttää olevan niitä tummia, joten haettiin siihen kaveriksi vielä kolmas pensas - sellainen, josta tulee (jos tulee ja sitten kun tulee) niitä kellertävän vihreitä marjoja.

Kovin ovat vielä raakoja marjat, mutta se ei pientä miestä estänyt maistelemasta. On vähän liiankin ennakkoluuloton kaiken syömäkelpoisen kanssa... Ja poikasen syömäkelpoinen on vähän eri asia kuin äidin mielestä syömäkelpoinen... Äidin mielestä hiekka, kivet ja multa eivät ole syömäkelpoisia, mutta poikasen mielestä suurta herkkua. Piikitkin pistelivät välillä, mutta silti piti aina vaan tunkea käsi pensaaseen ja napata raakileita.

Muutto takana, kaaos jatkuu

Vietimme juhannuksen muuttaen, entinen asunto saatiin ajoissa tyhjäksi ja tavarat siirrettyä nykyiseen. Paikkaansa ne vielä kyllä etsivät, senpä vuoksi ei mitään sisäkuvia tarjolla tässä kohtaa vielä. Vaatii uutta Ikea-retkeä (ainakin yhtä). Siksipä nyt pari kuvaa pihalta, jota voisi näppärä kiinteistönvälittäjä kuvata vaikkapa "monien mahdollisuuksien pihaksi".

Omakotielämä tuo kaikenlaisia uusia haasteita - kuten jätehuollon järjestämisen ihan itse. Niinpä meille hankittiin Biolanin kompostori, jonka pitäisi toimia vuoden ympäri. Mies askarteli sille tuollaisen alustankin, että on jämäkästi alustallaan hökötys. Sanomalehdet, pahvit, lasijäte ja metallijäte pitää kuskata kaupan luona olevaan keräyspisteeseen ja sekajätepönttöön laitetaan periaatteessa vain polttokelpoista jätettä - joskin, että täällä polttokelpoinen määritellään ihan eri tavalla kuin entisellä asuinpaikalla. Näillä on vissiin isompi uuni, kun melko lailla kaikki siellä palaa... Toki sitä jätepönttöön päätyvää jätettä koitetaan vähentää ja käyttää pienellä pääasiassa kestovaippoja, mutta kyllä sitä jätettä silti tuntuu tulevan. Kaupasta tulee kannettua hämmästyttäviä määriä muovijätettä kotiin. Noin muuten koitan pienenpää meidän hiilijalanjälkeä ekosähkösopimuksella. Keväällä yle teemalta tulleen "ilmastodieetit" ohjelman mukaan ekosähkön laskennallinen hiilijalanjälki on nolla. No, eihän se oikeasti kyllä nolla ole, mutta jos sitten edes laskennallisesti. Ja jotta sitä sähköä ei niin älyttömästi ainakaan lämmitykseen menisi, niin meillä on ilmalämpöpumppu. Muuten maalla-asumisesta ei kovin ekologista kyllä saa mitenkään. Autoa on pakko käyttää enemmän, vaikka tässä sinänsä ruokakaupat yms. välttämättömät palvelut lähellä onkin. Noh, välttämättömyyspalveluista puuttuvat toki kenkäkaupat. :)

Pihalla on kaaos. Metsuri kävi kaatamassa yhtä omenapuuta vaille kaikki puut ja jyrsi myös kannot samalla reissulla. Tuo kuva on otettu viime viikolla ja sen jälkeen on saatu nuo oksakasat tuosta aidan vierestä katoamaan, kun joku kuljetusyrittäjä kävi ne pois kärräämässä. Puiden rungot makaavat edelleen keskellä pihaa ja muutenkin hommaa riittää.

Tämmöisen hienon kuivaustelineen mies pystytti neidin toimiessa apurina. Näilä hellekeleillä pyykki kyllä kuivuu ennätysnopeasti. Parissa tunnissa voi pyykin kantaa jo sisään.

Olen surffannut kasvihuonesivuja, jospa vaikka itselleni syntymäpäivälahjaksi hankkisin kasvihuoneen. Kekkilällä olisi ihania vihervajoja, mutta kovin montaa tuhatta euroa ei viitsi kuitenkaan kasvihuoneeseen laittaa, joten täytynee tyytyä perinteisempään malliin.