Retkellä Ikeassa

Vietimme viime viikonloppuna juhannusta Helsingissä. Voin suositella lämpimästi kaikille - hyvin löytyi parkkipaikkoja ihan keskelta kaupunkia eikä tarvinnut muutenkaan ruuhkissa tallustella. :) Sunnuntaina paluumatkalla tehtiin mutka Ikeaan (siellä sitten olikin jo väkeä melkoisesti). Haussa oli pienelle neidille juniorituoli, kun syöttötuolissa tuntui olevan täysin mahdotonta istua. Tuumasin, että turvallisempaa kaikin puolin, jos ihan itsekseen kiipeilee tuoliin ja alas kuin se, että nousee seisomaan syöttötuolissa ja viuhtoo siinä käsillään, että josko joku auttaisi alas. Tuollainen valkoinen Ingolf-juniortuoli tarttui mukaan. Loppujen lopuksi se päätyi poikasen käyttöön ja pieni neiti siirtyi tuohon triptrappiin - mikä on nyt sitten ainoa ihan väärän värinen istuin keittiössä, mutta jospa sen kanssa nyt voi elää. Jonkun ajan päästä voisi varmaan hakea toisen tuollaisen juniortuolin ja siirtää triptrapin pois keittiöstä kokonaan, kun kyllä se vie melkoisesti enemmän tilaa. 

Ikeasta ei kyllä koskaan selviä ulos niin, että mukaan lähtisi pelkästään se, mitä on lähdetty hakemaan. Tällä kertaa mukaan tarttui mm. tämmöinen leppäkerttu. Siellä on siis sisällä "ilmapallo". 

Hortoilua

Kesä on virallisesti alkanut ja välillä tuntuukin siltä - tänään kyllä taas ei, kun piti lapsille kaivaa sukkahousuja ulkoilua varten päälle - tai siis alle. Alkukesällä olen harrastanut hortoilua. Harrastusta hieman rajoittaa se, että kasvintuntemukseni on enintään välttävää tasoa. Pitäisi varmaan pyytää joltakin biologiystävältä vähän opastusta. Nokkonen on onneksi helppo tunnistaa - mutta sitä kasvaa loppujen lopuksi yllättävän vähän sellaisilla paikoilla, mistä viitsisi kerätä. Nokkosta olen kuivannut kasvikuivurilla ja laittanut kuivattua nokkosta sitten sämpylöihin ja risottoon. Tuoreista nokkosista olen tehnyt nokkoslettuja, kuinkas muuten. Eksoottisin kokeilu oli nokkosgnocchit, joiden ohje löytyi kirjasta "Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville". Olivat kyllä hyvänmakuisia, mutta itse en tuosta ruuan rakenteesta oikein pitänyt (todettakoon, että en ole sellaisia perinteisiä gnocchejakaan koskaan syönyt). Nämä maistuivat myös koululaiselle, joten siitä iso rasti seinään! 

Nokkosen lisäksi löytyy nyt kuivattuna myös mustaviinimarjan lehtiä, ahomansikan lehtiä ja vadelman lehtiä. Jos näistä jonkinlaisia teesekoituksia kehittelisi. Mustaviinimarjan lehdistä tein myös louhisaaren juomaa. En ole kyllä itse ihan vakuuttunut siitä, että mustaviinimarja olisi villivihannes, mutta koska se kaikissa villivihannes opuksissa mainitaan, niin kaipa sitä jossain villinäkin kasvaa. Kuusenkerkistä keittelin siirappia, mutta se on vielä maistamatta. Kuusenkerkkien kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, joten omin luvin ei auta keräämään lähteä, jos ei satu sitä omaa takametsää olemaan. Itse tein iskun sukulaismiehen kuusikkoon.Vuohenputkea keräsin kertaalleen ja tein siitä rieskaa. Se ei oikeastaan maistunut juuri millekään rieskassa - en tiedä, onko se sitten hyvä vai huono asia? Vuohenputkea syömällä pysyisi kyllä hengissä koko kesän. Sen verran pajon sitä jokaisessa kukkapenkissä ja pensaan juurella kasvaa pihalla. Voikukkiin en ole vielä taipunut - on ehkä jäänyt traumoja lapsuudesta, kun äiti salakavalasti laittoi voikukanlehtiä salaatin sekaan ja kuvitteli, ettei kukaan huomaa mitään. Eipä. Tosin joku artikkeli väitti voikukan maun muistuttavan rucolaa, joten jospa se nyt maistuisi paremmalta - koska rucolakin oli mielestäni alkuun varsin pahan makuinen salaatti, mutta kyllähän sitä nykyään syö. 

Kesän tullessa

Juuri tällä erää ei keli järin kesäiseltä tunnu, mutta jospa se tästä. Omenapuut kukkivat tänä vuonna valtavasti - tai siis meillähän on vaan yksi iso puu ja kolme pientä, mutta myös naapureiden puut olivat komeasti kukassa, joten hetken aikaa oli kyllä aika upeannäköistä täällä. Olisi ehkä pitänyt järjestää joku omenankukkapiknikki, mutta jäipä tekemättä - nyt on paras kukinta jo ohitettu. Ainakin kukinnan perusteella voisi odotella syksyllä melkoista omenasatoa. 

Kasvihuoneeseen istutin tällä kertaa paprikan, pari chiliä, pari tomaattia, pari kurkkua ja stevian. Viiniköynnöksistä mies siirsi toisen pois kasvihuoneesta, kun oli tuttavallaan nähnyt, miten suuriksi ne kasvavat ja tuumasi, että kaksi köynnöstä on liikaa ja siirsi toisen pois. 

Lipstikka rehottaa jo kovasti, parsastakin on tehty risotto kertaalleen. 

Niin ja se edellisessä postauksessa pohdiskeltu uusi perheenjäsen on Dyson. Naapurikunnan jättimarketissa niitä oli tarjolla pari eri mallia, toinen oli malli "allergy" ja toinen "animal" tmv. Koska meillä ei ole eläimiä - ja se oli satasen toista mallia kalliimpi - niin meille tuli tuo allergy-malli. Se taas oli melko lailla samoissa hinnoissa kuin muut vähän paremmat imurit. Hyvin tuo on imuroinut - tai hyvin olen imuroinut sillä, koska eihän se mikään robotti-imuri kuitenkaan ole. 

Tänä keväänä olen innostunut hortoilusta. Sisäinen itu-hippini on herännyt siis! Mies pyörittelee päätään kyllä, kun olen kuivannut ja purkittanut yhtä sun toista. Mutta siitä toisella kertaa enemmän.